SML:n kommentit koskien erikoistumisuudistusta

1. Millä erilaisilla keinoilla erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen koulutusmääriä tulisi ohjata? Nimeä kullekin keinolle myös vastuutaho.

Medisiinariliiton mielestä erikoislääkäritarvetta tulee arvioida erikoisalakohtaisesti. Tarve tulee arvioida säännöllisesti sekä tehdä erikoislääkärien koulutusmäärien muutokset sen mukaan. Tarvearvioinnin tavan, tiheyden ja tulosten soveltamisen tulisi olla ennalta suunniteltua, julkista ja avointa. Tarvearvioinnissa tulisi huomioida mahdollisimman hyvin lääketieteellinen kehitys, väestöön ja palvelujärjestelmään liittyvät seikat sekä toisaalta valmiiden lääkäreiden alueellinen liikkuvuus. Tarveperusteisen arvioinnin vastuutahona tulisi olla koordinaatiojaosto yhteistyössä ERVA-alueiden vastaavien ja mahdollisesti erikoisalayhdistysten kanssa.

Erikoistumiskoulutukseen valittavien lukumäärää tulee ennakoida riittävän pitkällä ajanjaksolla. Etukäteen ilmoitettuja koulutusmääriä tulisi muuttaa vain tietyin, ennalta määrätyin perustein esimerkiksi, mikäli palvelujärjestelmä tai tarve muuttuu oleellisesti. Koulutuspaikkojen lukumäärä tulisi arvioida palvelujärjestelmän kapasiteetin mukaan, ja tässä yliopistojen ja työnantajien tulisi tehdä yhteistyötä. Koulutusmääriä voisi ohjata myös lisärahoituksen avulla, erityisesti erikoisaloilla, joilla erikoistuvia on arvioituun tarpeeseen nähden vähän.

Lisäksi tulisi panostaa informaatio-ohjaukseen jo peruskoulutuksen aikana. Peruskoulutuksen aikana tapahtuu myös niin sanottua hiljaista ohjautumista, kun opiskelijat näkevät erikoisaloja perustutkinto-opiskelun myötä. Peruskoulutuksen aikana tärkeänä osana informaatio-ohjausta pitäisi antaa opiskelijoille realistinen kuva kunkin erikoisalan erikoislääkäritarpeesta.

Erikoislääkäritarvearvion tulisi peilautua suoraan myös perustutkinnon sisäänottomääriin.

2. Millainen erikoistumiskoulutuksen valintamenettelyn tulisi olla? Mitä edellytyksiä valintamenettelyn käyttöönotto vaatii?

Medisiinariliiton mielestä valintamenettelyn tulee olla läpinäkyvä, tasapuolinen ja reilu. Valintamenettelyyn pitäisi osallistua toisaalta sekä kouluttava taho (yliopisto) että työnantaja (palvelujärjestelmä). Valintamenettelyssä pitää olla riittävän pitkä siirtymäaika kunkin muutoksen kohdalla. Perusteet valinnalle tulee olla ennalta määriteltyjä ja selviä. Päätöksestä pitää pystyä myös hakemaan oikaisua.

Valintamenettelyn tulisi monipuolisesti huomioida hakijan taidot sekä sisältää objektiivisia mittareita. Peruskoulutuksen aikaisia suorituksia ei tulisi käyttää itsessään valintamenettelyn

mittareina, vaan niitä voidaan käsitellä lisäansioina. Opiskelijoille tulee taata mahdollisuus valita itselleen erikoisala vasta valmistumisen jälkeen, ilman että opiskeluaikana tehdyt päätökset heikentävät mahdollisuuksia erikoistua tietylle alalle.

Valintamenettelyksi ei ole mielekästä kehittää järjestelmää, joka itsenään sopisi kaikille erikoisaloille, vaan valintamenettelyssä tulisi huomioida kunkin erikoisalan tarpeet. Erikoisalakohtaisuus tulisi muistaa myös arvioidessa hakijan soveltuvuutta erikoistumaan. Lisäksi esimerkiksi erikoisaloille, jossa on erikoislääkäripulaa, ei välttämättä ole mielekästä ottaa moniportaista valintamenettelyä.

Valintamenettelyn käyttöönotto vaatii valtakunnallisten, erikoisalakohtaisten osaamistavoitteiden määrittelyt, jotta tiedetään, mitä ominaisuuksia hakijalta voidaan odottaa. Osaamistavoitteet tulee määritellä myös jo peruskoulutusvaiheeseen.

3. Miten toteutettaisiin parhaiten se, että erikoistuva lääkäri tai hammaslääkäri saa koulutuksensa aikana kattavan kuvan palvelujärjestelmän toiminnasta?

Palvelujärjestelmän toimintaan liittyvää koulutusta tulee lisätä jo peruskoulutusvaiheeseen, joka nykymuodossaan on kovin erikoissairaanhoitopainotteinen. Koulutuksen pitäisi toisaalta erikoistumisvaiheessa huomioida erityisesti kyseisen erikoisalan tarpeet.

4. Miten erikoistumiskoulutuksen laadun säännöllinen arviointi tulisi toteuttaa?
Kenen vastuulla sen tulisi olla (rahoitus, toteutus)?

Erikoistumiskoulutuksen laadun arvioinnin tueksi tulee määritellä valtakunnalliset, erikoisalakohtaiset osaamistavoitteet sekä kriteerit, joiden mukaan laatua arvioidaan. Samoin erikoisalakohtaiset osaamistavoitteet tulisi suunnitella jo peruskoulutusvaiheeseen. Laatua pitäisi arvioida kolmella tasolla: valtakunnallisesti, yliopistokohtaisesti sekä koulutuspaikkakohtaisesti. Kriteereiden täyttymistä tulee arvioida jatkuvasti. Laadukkaan koulutuksen tulee olla tavoiteltavaa ja vaikuttaa myönteisesti myös koulutuspaikan rahoitukseen.

5. Miten tuettaisiin parhaiten sitä, että jokaisella erikoisalalla määriteltäisiin valtakunnallisesti alakohtaiset osaamisvaatimukset ja koulutussisällöt?

Osaamisvaatimusten ja koulutussisällöiden määrittelyyn tulisi varata tarvittavat resurssit, ja tätä pitää korkean prioriteetin asiana. Osaamisvaatimusten ja koulutussisältöjen määrittelyn tulisi olla yliopiston tehtävä. Tässä voidaan hyödyntää myös erikoisalayhdisten työpanosta tai erilaisia asiantuntijatyöryhmiä. Osaamistavoitteita ja koulutussisältöjä tulee myös arvioida ja kehittää säännöllisesti.

6. Miten erikoistumiskoulutukseen luodaan toimivat koulutusputket? Mitä asioita koulutusputkissa tulisi huomioida?

Lähtökohtana koulutukselle on koulutusisältöjen ja osaamistavoitteiden luominen. Medisiinariliiton mielestä erikoislääkärikoulutuksessa erikoistuvalla lääkärillä tulee olla oikeus vaikuttaa koulutuksensa rakenteeseen. Ennalta määritelty, yhdenmukainen koulutusputki ei saa olla ainoa vaihtoehto erikoislääkäritutkinnon saavuttamiselle.

7. Miten erikoistuvan lääkärin tai hammaslääkärin osaamista ja osaamisen kehittymistä tulisi seurata ja mitata?

Erikoistumisen aikana osaamista ja osaamisen kehittymistä tulisi seurata lokikirjalla, joka perustuu valtakunnallisiin, erikoisalakohtaisiin osaamistavoitteisiin. Koulutuksen aikana tulee järjestää säännöllisesti palaute- ja kehityskeskusteluja, joiden perusteella yksilöllistä koulutusta voidaan muuttaa.

8. Miten yliopistojen ja palvelujärjestelmän välistä yhteistyötä voitaisiin parhaiten lisätä?

Peruskoulutuksessa yliopistojen tulee antaa opiskelijoille kattava kuva palvelujärjestelmän toiminnasta.

9. Mistä asioista erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksessa tulisi säätää lainsäädännön tasolla?

Medisiinariliitto toivoo, ettei lainsäädännön tasolla erikoislääkärikoulutuksesta säädetä liian yksityiskohtaisesti.

Kommentointi on suljettu.