Eduskuntavaaliehdokkaiden vastauksia terveydenhuollon opiskelijoiden kyselyyn

Suomen Medisiinariliitto sekä Suomen Farmasialiiton opiskelijat FLOp, Suomen Farmasian Opiskelijajärjestöt, Tehyn opiskelijat, Suomen Terveydenhoitajaliiton opiskelijatoimikunta ja Suomen hammaslääketieteen opiskelijain liitto lähestyivät yhdessä terveydenhuollon opiskelijoita mahdollisesti kiinnostavia ehdokkaita kaikista eduskuntapuolueista ja vaalipiireistä.Ehdokkailta kysyttiin seuraavia terveys- ja koulutuspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä.

  1. Kerro itsestäsi lyhyesti
  2. Miksi terveydenhuoltoalan opiskelijan pitäisi äänestää juuri sinua?
  3. Mitkä ovat puolueesi terveyspolitiikan keskeisimmät asiakohdat ja keinot tavoitteisiin pääsemiseksi?
  4. Terveydenhuollon julkisen ja yksityisen puolen tasapaino? Tuleeko terveydenhuollossa olla kilpailua?
  5. Millainen olisi unelmiesi terveydenhuoltojärjestelmä?
  6. Mitä mieltä olet reseptivapaiden lääkkeiden myynnistä apteekkien ulkopuolella?
  7. Pitäisikö terveydenhuoltoalan koulutusmääriä lisätä?
  8. Millaisena näet korkeakoulujen taloudellisen tilanteen ja sen tulevaisuuden? Miten sitä voisi parantaa?
  9. Miten vastavalmistuneita voidaan houkutella töihin muuallekin kuin isoihin kasvukeskuksiin?

Vastanneet ehdokkaat vaalipiireittäin alla. Tutustu vastauksiin ja puntaroi, minkä puolueen näkemykset ja ehdokkaat ovat sinusta parhaita Suomen tulevaisuuden muodostajiksi:

Maria Ohisalo, Vihreät, Helsinki
Terhi Peltokorpi, Keskusta, Helsinki
Laura Räty, Kokoomus, Helsinki

Li Andersson, Vasemmistoliitto, Varsinais-Suomi
Nina Kallio, SDP, Varsinais-Suomi
Mira Katajamäki, Perussuomalaiset, Varsinais-Suomi

Mia Laiho, Kokoomus, Uusimaa
Tiina Tuomela, Kristillisdemokraatit, Uusimaa

Sirpa Pursiainen, Kristillisdemokraatit, Pirkanmaa
Hanna Tainio, SDP, Pirkanmaa

Sirpa Rintala, Perussuomalaiset, Keski-Suomi
Mauno Vanhala, Perussuomalaiset, Keski-Suomi

Jari-Pekka Kanniainen, Vasemmistoliitto, Oulu
Juha Richter, Kristillisdemokraatit, Oulu

Antti Liikkanen, SDP, Lappi
Pirita Nenonen, Perussuomalaiset, Lappi

Satu Pietilä, Keskusta, Satakunta

Kim Berg, SDP, Vaasa

Antti Kivelä, Keskusta, Savo-Karjala

Maria Ohisalo, Vihreät, Helsinki

2) Yksi kantavista teemoista kampanjassani on terveys- ja hyvinvointierojen umpeen kurominen. Se kiteytyy sloganiin Stop Köyhyys! Olen sosiaalipolitiikasta valmistunut (VTM) ja tutkijana sosiologian alalla työskentelevä sote-osaaja. Teen väitöskirjaa hyvinvoinnin ja terveyden tutkimuksen tohtorikoulussa. Teemana on leipäjonoissa käyvien ihmisten hyvin- ja pahoinvointi. Olen myös terveydenhoitajan tytär, joten sote-asiat ovat olleet aina kotona esillä tavalla tai toisella. Vaikutan tällä hetkellä Helsingin kaupunginvaltuustossa varavaltuutettuna ja HUS:in hallituksessa. Muun muassa näistä syistä uskon olevani terveysalan opiskelijoille hyvinkin sopiva ehdokas.

3) Vihreille yksi tärkeimmistä terveyspoliittisista päämääristä on terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen. Tässä konkreettisena keinona on sote-rahoituksen monikanavaisuuden purkaminen, koska se johtaa tällä hetkellä huonoon terveyspolitiikkaan ja inhimillisesti kalliiseen osaoptimointiin, kun yhden tahon “kannattaa” säästää ennaltaehkäisevistä palveluista ja akuutin hoidon palvelut menevät toisen tahon pussista. Vihreät ovat myös ajamassa demokraattisesti valittuja toimielimiä alueelliselle tasolle, jotta nykyisistä kuntayhtymähimmeleistä ja huonosti läpinäkyvistä ja ymmärrettävistä rakenteista päästään eroon.

4) Kannatan julkisen puolen vahvaa roolia sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa. Kun kaikki ihmiset käyttävät julkisia terveyspalveluita, myös yhteiskunnallinen ja poliittinen kiinnostus hyvien ja riittävien julkisten terveyspalveluiden ylläpitämiseen ja veronmaksuhalukkuus säilyvät. Yksityisten terveyspalveluiden käytön lisääntyessä kasvavat myös hyvinvointi- ja terveyserot. On kuitenkin hyvä, että esimerkiksi kolmannen sektorin toimijat ovat pystyneet vastaamaan esimerkiksi julkisten mielenterveyspalveluiden vajeeseen, mutta pysyvänä asiantilana kannatan lähtökohtaisesti julkisesti tuotettuja terveyspalveluita.

5) Unelmieni terveydenhuoltojärjestelmässä hoitoa saa nopeasti ja tasa-arvoisesti eri puolilla maata ja paukkuja kohdennetaan ennaltaehkäisyyn vahvan korjaavan hoidon ehkäisemiseksi. Unelmajärjestelmä kursisi väestön terveys- ja hyvinvointieroja ja sitä kautta myös eriarvoistumista umpeen.

6) Olen valmis kannattamaan reseptivapaiden lääkkeiden myymistä apteekkien ulkopuolella. Toivoisin asiasta myös arviointia ennen laajamittaista vapauttamista ja kannattaisin vapauttamista tarvittaessa asteittain.

7) Jotta myös pienille paikkakunnille olisi tarjolla terveydenhuoltohenkilökuntaa, tulee huolehtia riittävistä terveydenhuoltoalan opiskelijoiden koulutusmääristä. Erityisesti lääkäripula vaivaa pienempiä paikkakuntia ja tähän lääkäripulaan yksi keino olisi koulutusmäärien lisääminen.

8) Korkeakoulutukseen, kuten yleensäkin koulutukseen ja julkisiin palveluihin, kohdistuu tällä hetkellä kovia leikkauspaineita. Korkeakouluverkoston harventamisesta on myös ollut paljon puhetta. Itselleni koulutus ja hyvinvointi ovat viimeisimpiä paikkoja, joista taantumasta kärsivän maan kannattaa lähteä säästämään. Koska meillä ei ole mittavaa luonnonvaraomaisuutta ja sijaintimme ei ole politiikan tai kaupan kannalta keskeisin, on täällä toimivien ihmisten osaamispääoma ja koulutus vahvimpia resurssejamme, joita ei tule taloudellisesti haastavien aikojen tullen hylätä. Tässä ajatuksiani taloustilanteen parantamiseksi työllisyyden kohentamisen kautta: http://mariaohisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191493-sosiaaliturvan-uudistukset-ja-asuntopolitiikka-tukemaan-tyollisyytta

9) Vastavalmistuneiden houkuttelun kannalta ainakin yhteisesti työntekijän ja työnantajan kesken sovittavat vastuulliset työtehtävät, hyvä työporukka ja -ilmapiiri, mahdollisuus kehittyä ja päästä taitojen kehittyessä haastavampiin tehtäviin sekä riittävä taloudellinen kannustin ovat työpaikan keinoja houkutella tulijoita. Toki ihminen tarvitsee merkityksellisiä ihmissuhteita, kulttuuri- ja muuta vapaa-ajan toimintaa sekä miellyttävän asuinympäristön, mutta niihin työnantajalla on vähemmän vaikutusvaltaa.

Terhi Peltokorpi, Keskusta, Helsinki

1) Olen 39-vuotias keskustan kansanedustaja. Nousin eduskuntaan Mari Kiviniemen tilalle syksyllä 2014, mutta minulla on kokemusta kansanedustajan työstä myös vuosilta 2004-2007. Olen Helsingin kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja (AMK), kätilö (AMK) ja kasvatustieteen kandidaatti. Maisteritutkintoni on gradun loppuunsaattamista vaille valmis. Olen tehnyt hoitotyötä viimeksi kätilönä Kätilöopiston sairaalassa viime vuonna. Asun Koillis-Helsingissä, Suutarilassa mieheni ja lasteni kanssa. Harrastan mm. lukemista, leivontaa ja ruoanlaittoa ja ompelua.

2) Kansanedustajan työ on minulle jo tuttua, joten aikaa ei mene opetteluun, vaan voin jatkaa työtä aktiivisesti heti vaalien jälkeen. Minulla on valmiina yhteistyöverkostot ja -suhteet, joita tarvitaan asioiden edistämiseksi. Olin eduskunnassa jäsenenä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, joissa käsitellään näihin asioihin liittyvät lakiesitykset, joten tunnen alamme lakien valmistelun mukaanlukien sote-lakiesityksen vaiheet. Pidän erittäin tärkeänä, että päätöksentekijöissä on terveydenhuollon koulutuksen ja työkokemuksen omaavia. Tunnen itse hyvin terveydenhuollon arjen, joten pystyn tuomaan päätöksentekoon alamme työntekijöiden näkemyksen. Olen ollut aiemmin jäsenenä myös Tehyn valtuustossa, joten tunnen myös työmarkkinajärjestöjen toimintaa ja neuvottelujärjestelmää.

3) Tulevan vaalikauden tärkein tavoite on sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja rahoituksen uudistaminen. Sote-uudistus pitää kirjata hallitusohjelmaan ja sen toteuttaminen mahdollisimman pian on välttämätöntä, jotta voimme turvata jatkossa kaikille suomalaisille yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio on myös välttämätöntä, jotta jokainen saa tarvitsemansa avun oikeasta paikasta, oikea-aikaisesti. Pidämme keskeisenä tavoitteena myös hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamista ja painopisteen siirtämistä korjaavasta hoidosta ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen. Laadukkaat peruspalvelut ovat tässä merkittävässä roolissa. Terveydenhuollon tietojärjestelmät on uudistettava, jotta potilasta/asiakasta koskevat tiedot olisivat aina saatavilla ajantasaisena jokaisessa hoitopaikassa, riippumatta käytössä olevista järjestelmistä.

Itse pidän tulevan vaalikauden yhtenä tärkeänä tavoitteena myös terveystieteen yliopistokoulutuksen saamista Helsingin yliopistoon. HUS on ainut yliopistollinen sairaanhoitopiiri, jonka alueella ei voi opiskella terveystieteen kandidaatiksi tai maisteriksi.

4) Keskustalainen näkemys on, että palvelujen järjestämisen pitää olla julkisen sektorin vastuulla. Pääosa palveluista on nyt ja tulee olemaan jatkossakin julkisen sektorin tuottamia. Yksityiset yritykset ja kolmas sektori, kuten järjestöt voivat tuottaa jonkin verran palveluja, kuten ne tekevät nytkin, mutta niiden rooli on pienempi. Joissain toiminnoissa, kuten esimerkiksi silmälääkärin tai gynekologien vastaanotot, lastensuojelun sijoitusyksiköt tai fysioterapia, yksityisen ja/tai kolmannen sektorin merkitys on tälläkin hetkellä melko suuri. En näe, että näissä asioissa olisi tarvetta suuriin muutoksiin.

Julkisen sektorin eri yksiköiden välinen kilpailu ei saa johtaa kilpavarusteluun ja resurssien epätarkoituksenmukaiseen käyttöön, vaan erityisesti erityisen vaativia hoitoja pitää keskittää järkevästi, jotta resurssit käytetään oikein ja hoidon laatu olisi kaikissa palvelua tarjoavissa yksiköissä hyvää. Sen sijaan tietoa siitä, mitä milläkin rahasummalla saa ja millaista hoidon laatu missäkin on, pitää olla saatavilla nykyistä enemmän. Jos kilpailulla tarkoitetaan palvelujen ostoa ulkopuolelta, niin sitä pitää harkita aina tapauskohtaisesti. . Sen sijaan ostoja on järkevä tehdä esim. kysyntähuippujen takia tai tiettyjen rajattujen toimintojen osalta tarpeen mukaan.

5) Unelmien järjestelmä perustuisi vahvasti ongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen. Hoitoon pääsy olisi sujuvaa, odotusajat olisivat lyhyitä ja hoitoketjut toimisivat. Mikään yksikkö tai toimija ei harrastaisi osaoptimointia, vaan päätökset tehtäisiin aina ajatellen potilaan tai asiakkaan etua ja kokonaistaloudellisuutta koko yhteiskunnalle, eli ei eroteltaisi potilaalle, perusterveydenhuollolle, erikoissairaanhoidolle, Kelalle, vakuutusyhtiölle jne. aiheutuvia kustannuksia ja tehtäisi päätöksiä ajatellen vain oman yksikön budjettia. Byrokratiaa olisi mahdollisimman vähän ja hallinto olisi niin kevyt kuin mahdollista, jotta sen kustannukset olisivat kohtuulliset ja rivityöntekijänkin vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä olisivat hyvät. Johtaminen olisi ammattimaista ja eri ammattiryhmien osaaminen otettaisiin täysimääräisesti käyttöön niin perustyössä kuin johtamisessakin. Jokainen työntekijä tekisi työtä yhteisen hyvän eteen. Päätöksenteko olisi avointa ja demokraattista, päättäjät valittaisiin suorilla vaaleilla.

6) En kannata lääkkeiden myynnin vapauttamista apteekkien ulkopuolelle. Esimerkiksi Ruotsin kokemukset ovat olleet huonoja, parasetamolin aiheuttamat myrkytykset ja vakavat vaaratilanteet ovat lisääntyneet. Apteekeissa osataan antaa ammattitaitoista neuvontaa lääkkeiden käytöstä ja niiden mahdollisista haitoista ja arvioida asiakkaiden kokonaislääkitystä ja estää siten haitallisten yhteisvaikutusten syntymistä.

7) Koulutusmäärien lisääminen maltillisesti on välttämätöntä erityisesti hoitotyön koulutuksissa, jotta voimme turvata työvoiman tarpeen. Koulutusmäärien lisäämisen pitää näkyä myös opetuksen lisäresursseissa.

8) Korkeakoulujen talous pitää turvata, eikä koulutukseen voi kohdistaa enää lisäleikkauksia. Korkeakoulujen yhteistyötä pitää lisätä nykyisestä ja opiskelijoilla pitää olla mahdollisuus koota tutkintoja nykyistä monipuolisemmin eri yksiköistä, eli yhteisiä resursseja pitää hyödyntää entistä paremmin. Koulutuksen on oltava jatkossakin maksutonta.

9) Työnantajien pitää pitää huolta työntekijöistään, jotta työpaikat säilyvät vetovoimaisina. Hyvä ammattitaitoinen johtaminen, hyvä, riittävän pitkä perehdytys uuteen työpaikkaan tullessa, mahdollisuus oman ammattitaidon ylläpitoon ja lisäkoulutukseen sekä kollegoiden tuki jokapäiväisessä työssä ovat ensiarvoisen tärkeitä. Kuntien pitää kehittää ”kokonaispaketteja”, jota he tarjoavat työntekijöille: asuminen, vapaa-ajan toiminta, peruspalvelut muulle perheelle, kuten lasten päivähoito ja koulu jne. Vakituiset työsuhteet ja palkkataso ovat ilman muuta myös tekijöitä, jotka vaikuttavat työpaikkojen houkuttelevuuteen.

Laura Räty, Kokoomus, Helsinki

1) Olen Laura, 37-vuotias Helsinkiläinen eduskuntavaaliehdokas, sosiaali- ja terveysministeri, lääkäri ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Ennen ministerin tehtävää työskentelin Helsingin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavana apulaiskaupunginjohtajana

2) Minulla on laaja tietämys terveydenhuoltoalan työstä ja haasteista niin lääkärinä, virkamiehenä kuin poliitikkonakin. Olen saanut tehdä varsin monipuolisia töitä. Kliinisessä työssä olen ollut sekä sairaalassa että terveyskeskuksessa ja työnantajani ovat olleet sekä julkisia että yksityisiä. Sote-palveluita olen ollut mukana uudistamassa niin kaupungin palveluksessa kuin ministeriössäkin. Minulle tärkeitä asioita ovat uusien innovaatioiden etsiminen, jatkuva laadun parantaminen, ammattilaisten työpanoksen keskittäminen koulutusta vastaavaan työhön ja valinnanvapaus. Sama syy, joka minut aikanaan vei lääkärikouluun, ajoi minut politiikkaankin. Se syy on kiinnostus ihmisiin, ihmisten asioihin ja halu auttaa.

3) Jokaisella on oltava oikeus valita, missä käy lääkärissä: saman rahan, joka ilman valinnanvapautta menee terveyskeskukselle, on tultava potilaan mukana hänen valitsemalleen lääkäriasemalle. Jokaisella on oikeus tasa-arvoisiin ja laadultaan maailmanluokan hyvinvointipalveluihin. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on saatettava loppuun. Tärkeää on myös, että hoidamme potilaat kerralla kuntoon. Tiivistetään viranomaisten yhteistyötä, jotta ketään ei pompotella luukulta toiselle. Haluan myös, että Suomessa panostetaan ikäihmisiin. Tuetaan terveyttä ja toimintakykyä kotiin vietävillä palveluilla ja erilaisin asumismuodoin.

4) Terveydenhuollon palvelujen tuotannossa tarvitaan niin julkisia, yksityisiä kuin kolmannen sektorinkin toimijoita. Ideaalissa tilanteessa nämä kolme sektoria täydentävät toisiaan, luovat asiakkaalle valinnanvapautta ja pitävät yllä tervettä kilpailua. Tätä tervettä kilpailua myös julkinen puoli tarvitsee uudistuakseen – kilpailu synnyttää uusia innovaatioita ja huolehtii talouden tasapainosta.

5) Unelmieni terveydenhuoltojärjestelmässä olisi maailman parhaat palvelut, joiden saatavuuteen ihmiset voisivat luottaa. Terveydenhuoltojärjestelmä toteuttaisi sekä asiakkaiden, siten että nykytilanteen sijaan kaikilla olisi mahdollisuus valita hoitopaikkansa, että ammattilaisten valinnanvapautta valita työnantajansa. Unelmien terveydenhuollon rahoitus olisi myös uudistettu kestävälle ja oikeudenmukaiselle pohjalle, jossa resursseja ei kuluisi päällekkäisiin toimintoihin tai luukulta luukulle pomputteluun.

6) Apteekkitoiminnan pitää olla Suomessa jatkossakin säänneltyä ja luvanvaraista. Lääkemyynti täytyy pitää farmasiakoulutetun henkilökunnan käsissä, ja tämä koskee myös käsikauppalääkkeitä. Se kuuluu niihin asioihin, joita haluan yhteiskunnassa säännellä.

7) Hoiva-ala on hyvin työllistyvä ja siltä näyttää myös ennusteet tulevaisuudelle. Terveydenhuoltoalan koulutusmääriä pitää tarkastella koulutusaloittain ja joillain aloilla maltillisesta kasvattamista voi harkita. Hutiloiden koulutuspaikkojen lisäämistä ei tule kuitenkaan tehdä millään alalla ja koulutuksen laatu on turvattava. Korkeakoulutettujen työttömyys on ollut huolestuttavassa nousussa, eikä ole yksilön tai yhteiskunnan kannalta järkevää kouluttaa ketään kortistoon.

8) Kun koko maan taloudellinen tilanne on vaikea, heijastuu se väistämättä myös koulutukseen. Korkeakoulutuksen rahoitusta on kuitenkin pyritty suojelemaan, sillä vaan osaamisella voimme pärjätä jatkossakin. Tällä kaudella tehtiin esimerkiksi yliopistojen lisäpääomittaminen kokoomuksen aloitteesta, jossa valtio kolminkertaistaa yliopistojen keräämään ulkopuolisen pääoman. Tällaisilla kannusteilla korkeakoulujen on mahdollista hankkia itselleen lisärahoitusta. Korkeakoulujen rakenteellisella kehittämisellä voidaan lisäksi saada säästöjä ilman, että opetus tai tutkimus vaarantuvat. Puolueemme on kuitenkin tehnyt strategisen valinnan siihen, että osaamiseen panostetaan ensi kaudella, se on investointia tulevaisuuteen.

9) Hyvissä työpaikoissa on hyvä työilmapiiri ja työntekijä saa itse vaikutta omaan työhönsä. Hyvissä työpaikoissa on usein hyvä johto. Jokainen suomalainen ansaitsee hyvän esimiehen. Julkisen sektorin johtamisen parantamiseen on syytä panostaa voimakkaasti. Hyvä kliinikko ei välttämättä ole hyvä johtaja. Itse olen työskennellyt niin kasvukeskuksissa kuin pienemmissä paikoissakin. Minulle tärkeää oli ja on edelleen, että itse voin säädellä työaikojani ja työmäärääni. Kun lapset olivat pienempiä kuin nyt, arvostin kovasti sitä, että esimerkiksi kolmipäiväinen viikko oli helposti mahdollinen.

Li Andersson, Vasemmistoliitto, Varsinais-Suomi

1) Olen Li Andersson, 27-vuotias turkulainen. Päivätyökseni toimin Vasemmistonuorten puheenjohtajana, jonka lisäksi olen Turun kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Opiskelen maisteritasolla kansainvälistä oikeutta.

2) Koska olen sellaisen puolueen ehdokkaana, joka haluaa vahvistaa meidän terveydenhuoltojärjestelmäämme ja lisätä sen resursseja. Terveyspolitiikan päämääränä tulee olla palveluiden ja erityisesti ennalta ehkäisevien palveluiden vahvistaminen niin, että suomalaiset terveyserot kapenevat. Tämän lisäksi puolueeni ajaa myöskin vahvaa asemaa työntekijöille ja ammattiyhdistysliikkeelle.

3) Vasemmistoliitto haluaa toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen niin, että peruspalvelut vahvistuvat kun koko palveluketju tuodaan saman toimijan vastuulle. Konkreettisena mallina kannatamme aluehallintomallia, jossa vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista annetaan maakunnalle. Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia taataan suorilla vaaleilla sekä antamalla verotusoikeus myös maakunnille. Puolue haluaa vahvistaa sosiaali-ja terveyspalveluiden resursseja, sekä ohjata kaikki julkiset varat julkisen terveydenhuollon vahvistamiseksi. Tämä toteutetaan lakkauttamalla yksityisen hoidon Kela-korvaus.

4) Vasemmistoliitto haluaa että terveydenhuollon palvelut tuotetaan pääosin julkisina. Tämä tarkoittaa, että emme halua ohjata julkisia varoja voittoa tavoitteleville yrityksille ja että haluamme säilyttää niin kunnissa kuin sairaanhoitopiireissä järjestettävät palvelut julkisina. Tämän lisäksi voivat ihmiset tietenkin halutessaan käyttää omaan laskuun yksityisten tarjoamia palveluita.

5) Ilman voitontavoittelua tuotettuja palveluita, joissa niin työntekijän kuin potilaan tarpeet huomioidaan. Koko palveluketju olisi saman toimijan alaisuudessa ja matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviin palveluihin riittäisi resursseja ja niiden parantamiseen panostettaisiin.

6) Kokemukset Ruotsista puoltavat mielestäni apteekissa tapahtuvaa myyntiä. Joitain lääkkeitä voitaisiin varmaankin siirtää pois reseptiltä ja niiden myyntiä ja turvallista käyttöä valvoa sähköisen reseptijärjestelmän avulla. Näitä voisivat olla esimerkiksi jotkin antiviraalit ja tietyt kipulääkkeet ja esimerkiksi kodeiiniyskänlääkkeen myyntiä voidaan valvoa sähköisesti ja ehkäistä väärinkäyttö, mutta samalla säästetään resursseja kun yskästä kärsivää ei pakoteta varaamaan lääkäriaikaa.

7) Meillä on tarvetta lisätä henkilöstöä niin terveydenhuollon kuin vanhuspalveluiden suhteen, ja siksi pitäisin koulutusmäärien lisääminen järkevänä. Samalla on kuitenkin myös huolehdittava työntekijöiden työssä jaksamisesta ja siitä, että palkkataso on riittävän korkea työn raskauteen ja vastuuseen nähden. Kannatan työajan lyhentämistä työntekijöiden ansiotasoa laskematta keinona parantaa työssä jaksamista ja edistää työn jakamista. Ammattitaidon kehittämismahdollisuuksien lisääminen ja jatkokoulutuksen lisääminen olisi todennäköisesti ihan hyvä idea.

8) Korkeakouluille on taattava riittävä julkinen perusrahoitus suomalaisen korkeakoulutuksen laadun turvaamiseksi. Koulutus on Suomen keskeisin kilpailukykyvaltti ja siksi siitä leikkaaminen on kaikkea muuta kuin tulevaisuuteen katsovaa.

9) Työn houkuttelevuutta lisäämällä tarjoamalla mahdollisuuksia juurikin lyhyemmälle työpäivälle sekä työajoista sopimiselle joustavasti.

Nina Kallio, SDP, Varsinais-Suomi

1) Olen 48 vuotias terveydenhoitaja, sairaanhoitaja AMK ja YAMK. Toimin Turussa kunnallispolitiikassa varavaltuutettuna ja tarkastuslautakunnan jäsenenä. Tämän lisäksi toimin mm Turun lähimmäispalveluyhdistyksen (Kotikunnas) vpj:a. Olen 12 vuotiaan tyttären äiti.

Työkokemukseni on varsin laaja sisältäen usean vuoden työkokemuksen USAssa, Englannissa ja Uudessa Seelannissa. Olen toiminut hyvin usealla eri erikoisalalla hoitotyön tehtävissä. Tällä hetkellä työskentelen TYKS aikuisten teho-osastolla sairaanhoitajana sekä apulaisosastonhoitajana. Vastuualueeseeni kuuluu työhyvinvointi ja sairaanhoitajien ammatillinen kehitys. Olen mukana erilaisissa projekteissa, joista mainittakoon ICU game, Turku AMK, Ja Turun yliopiston sekä työelämän yhteistyönä tekemään ammatillisen lisäosaamisen lisäämiseksi hoitotyössä. kirjoitan ammatillisiin julkaisuihin ja viimeksi olen osallistunut Duodecimin anestesiahoitotyön käsikirjan kirjoittamiseen.

2) Tunnen terveydenhuollon toimintatavat erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollon luottamustehtävieni kautta. Tunnistan ne monet resurssiongelmat, jotka kaipaavat korjaamista terveydenhuollossa sekä sosiaalityön puolella. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja voidaan luotettavasti ja laadukkaasti tehdä ja tuottaa vain koulutetun ammattihenkilöstön avulla. Kannatan koulutuksen maksuttomuutta ja sitä, että myös AMK opiskelijat pääsevät YTHS palvelun piiriin. Tarvitsemme sote uudistuksen mutta ei hinnalla millä hyvänsä, rahoituspohja ja kuntalaisen vaikuttamismahdollisuus tulee olla turvattu. Henkilökuntaa tulee kuulla sitä tehtäessä.

3) Vanhuspalvelulakiin resurssien sementoiminen lakiin, lisää ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveydenhuoltoa, jotta vaikeilta ongelmilta tulevaisuudessa säästyttäisiin ja eriarvoistuminen ja terveyserojen kasvu pysähtyisi. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut (sote) tuotetaan tulevaisuudessakin julkisen sektorin toimin, tosin voimme aivan hyvin käyttää kolmatta sektoria sekä yksityissektoria tiettyjen palvelukokonaisuuksien tuottamiseen.

4) En kannata raha seuraa potilasta mallia, koska se eriarvoistaa ihmiset palvelujen saatavuudessa ja tasossa. Pääpaino hoitotarpeen arvioinnista tulee olla terveydenhuollon ammattilaisilla, ei markkinavoimilla.

5) 10% kuntien asukkaista käyttää 80% terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa kuluvasta rahasta. Tähän väestöön pitää käyttää moniammatillista palvelutarpeen arviointia ja edelleen toteuttaa sitä, jotta luukulta toiselle juoksu loppuisi.

Toivoisin, että meillä olisi järjestelmä, jossa palvelut saa nopeasti laadullisesti hyvinä ja tasa-arvoisina. Hoidossa tulee käyttää todistetusti tehokkaita hoitomuotoja, jotta emme tuota lisähaittaa ihmisille. Jokaisella sosiaali- ja terveydenhuoltoon tulevalla ihmisellä olisi palveluneuvoja, joka ohjaisi palveluviidakossa eteenpäin, käsittelisi lähetteitä, arvioisi tutkimustarpeita kuhunkin ajankohtaan sopivaksi. Terveydenhuollon ICT järjestelmät keskustelisivat keskenään.

6) En kannata, koska lääkkeisiin liittyy aina riskejä ja apteekista saa tarvittavan neuvonnan vaikka interaktioista.

7) Ei ehkä lisätä, mutta olisi järkevää taloudellisesti ja resurssien kannalta (opetus) liittää erilaisia korkeakoulujen oppikursseja yhteen. Myös AMK opiskelijoiden tulee saada jatko-opintokelpoisuus omassa kotimaassaan kuten muissakin Euroopan maissa. Toisen asteen koulutuksessa oppisopimuskoulutusta tulisi lisätä.

8) Suomen korkeakouluverkko on liian hajanainen, jotta me pärjäisimme kansainvälisessä vertailussa. Koulutusrakenteemme kaipaa selvästi uudistumista. Koulut saavat tutkinnoista rahaa mutta se ei voi olla itsetarkoitus, korkeakoulutamme nytkin ihmisiä työttömyyskortistoon. Työelämä pitää saada osaksi koulutusrakennetta, jotta saamme uusia innovaatioita ja sitä kautta lisää työtä. Perustutkimuksella pitää kuitenkin aina olla sijansa.

9) Palkkauksen yhdenmukaistamisella, lääkäritkin saavat syrjäseutulisää. SOTE tuo tullessaan palkkauksen harmonisointia sosiaali- ja terveydenhuoltosektorilla. Myös koulutuspäiviä tulee taata kaikissa työpaikoissa työskenteleville.

Mira Katajamäki, Perussuomalaiset, Varsinais-Suomi

1) Olen 42-vuotias terveydenhuollon ammattilainen. Olen naimisissa ja minulla on aikuinen tytär. Työskentelen kotikuntani terveyskeskuksen laboratoriossa. Koulutusammatteja minulla on 3: lähihoitaja, pieneläinhoitaja ja bioanalyytikko.

2) Tulevan eduskunnan asialistalla suurimpana ja vaikeimpana asiana on sote-paketti ja mielestäni sitä ratkaisemassa täytyy olla terveydenhuollon asiantuntijoita. Ihmisiä, jotka todella tuntevat alan.

3) Oikeus hyvään hoitoon kuuluu kaikille asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Terveyspalveluiden järjestäminen täytyy järkevöittää ja toetuttaa yhteistyössä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa.

4) Terveydenhuollossa saa toki olla kilpailua, mutta laatu tulee olla sama sekä julkisen, että yksityisen puolen järjestämänä.

5) Perusterveydenhuolto laadukkaaksi, niin saadaan säästöjä erikoissairaanhoitoon. Ennaltaehkäiseviä toimia tulee lisätä.

6) Joitakin peruslääkkeitä voisi myydä kaupassa, mutta aika harkiten. Pienet pakkauskoot särkylääkkeitä (max. 10 tbl) ja ehkä jotain flunssan hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Tämä olisi mielestäni hyvä, koska esim. omassa kunnassani ei ole sunnuntaisin apteekki auki ja tuolloin olisi hyvä, että saa hätäavun sairastuessaan ilman, että tarvitsee lähteä etsimään apteekkia toisesta kaupungista.

7) Terveydenhuoltoon tarvitaan ammattilaisia, joten kyllä koulutusmääriä pitäisi lisätä ennakoiden kentän tarve.

8) Koulutuspuolella taloustilanne on huono, kuten koko maassa. Mielestäni yksi ja merkittävä ratkaisu olisi säätää ulkomaisille opiskelijoille lukukausimaksut. Mielestäni meillä ei ole varaa kouluttaa koko maailmaa.

9) Opiskelun aikaisilla harjoittelupaikoilla on mielestäni todella suuri merkitys työllistymisen kannalta. Siksi paikkoja tulisi hakea myös kasvukeskuksien ulkopuolelta.

Mia Laiho, Kokoomus, Uusimaa

1) Olen Mia Laiho, 45-vuotias sisätautien erikoislääkäri, kunnanvaltuutettu ja kolmen lapsen (4-15v) äiti. Olen ehdolla Uudenmaan kokoomuksen edustajana kevään eduskuntavaaleissa.

2) Päätyökseni toimin päivystystoimintojen johtajalääkärinä vastaten Malmin ja Haartmanin päivystävistä sairaaloista sekä sosiaali-ja kriisipäivystyksestä. Minulla on kokemusta lääkärin töistä sekä perus-, että erikoissairaanhoidossa, ja myös yksityisenä ammatinharjoittajana. Tunnen hyvin sekä julkisen että yksityisen sektorin haasteet. Olen opiskellut sairaanhoitajakoulussa 1.5 vuotta ennen lääkikseen menoa sekä opiskellut farmasiaa. Olen tehnyt hoitoapulaisen, perushoitajan ja sairaanhoitajan sijaisuuksia useana vuonna ennen lääkistä ja lääkiksen alkuvuosina.

Päivystys on aitiopaikka nähdä miten yhteiskunnan palvelujärjestelmä toimii. Päivystyksen johtamisessa vaaditaan jatkuvaa yhteistyöverkostojen ylläpitämistä moniin eri suuntiin, hyvää neuvottelutaitoa ja valmiutta toimia muuttuvassa toimintaympäristössä. Uskon näiden taitojen olevan hyvä lähtökohta myös eduskuntatyölle ja siellä asioiden määrätietoiselle eteenpäin viemiselle.

3) Minulle on tärkeää, että päätökset tehdään asiatietoihin perustuen, oikeudenmukaisesti, ja asiakkaiden tarpeista lähtien. Mielestäni sosiaali- ja terveydenhuollon (SOTE) uudistus on seuraavan eduskuntakauden tärkein asia. Uudistuksen onnistunut läpivienti on tärkeä perusta myös talouden tasapainolle, työllisyydelle ja perheiden hyvinvoinnille. Haluan tuoda oman monipuolisen lääkärin kokemuksen ja näkemyksen uudistuksen avuksi ja vaikuttaa siihen että uudistuksessa huomioidaan faktatiedot, SOTE:n eri osa-alueet perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon, sosiaalipuoli ja asiakkaiden tarpeet. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi sekä tasa-arvoinen, hyvä koulutus ovat myös itselleni tärkeitä asioita. Arvokkaaseen vanhuuteen kuuluu laadukas vanhustenhoito ja omaishoitajien tukeminen.

Sosiaali-ja terveydenhuollossa on tärkeää käyttää vähät rahat välittömän asiakastyön lisäämiseen, ei byrokratiaan. Resursseja täytyy suunnata itse asiakastyöhön, ei uusiin hallinnollisiin portaisiin. Kaikki ylimääräiset välikädet vähentävät asiakkaan palveluihin käytettävissä olevaa rahaa.

4) Jos tuotantovastuu keskitetään vain kuntayhtymille, on olemassa monopolitilanteen vaara, jolloin alueella ei synny palvelujen kustannuksia kurissa pitävää ja laatua ylläpitävää tervettä kilpailua. Perusterveydenhuolto ja ihmisiä ja perheitä tukevat lähityö tarvitsee riittävät voimavarat, jotta ihmisten peruspalvelut saadaan turvattua ja hoidettua. Perusterveydenhuollossa ja sosiaalipuolella ovat suurimmat palvelutarpeet, ja jos niitä ei hoideta hyvin niin tulos näkyy raskaampien palvelujen kuten erikoissairaanhoidon ja lasten huostaanottojen kustannusten kasvuna. SOTE-uudistukseen onkin mentävä perusterveydenhuolto edellä. Uudistus vaatii huolellisen ja todellisiin, kattaviin kustannuslaskelmiin pohjautuvan suunnittelun.

5) SoTe-alueella täytyy olla rohkeutta ottaa käyttöön uusia asiakaslähtöisiä ja kustannustehokkaita palvelujen tuottamismalleja yli nykyisten kuntarajojen. Täytyy keskittyä tuottamaan niitä palveluita, jotka auttavat ihmisiä selviytymään arjessa paremmin ja tuottavat terveyshyötyä. Jotta aito valinnanvapaus voisi käytännössä toteutua, asukkaalla täytyy myös olla vaihtoehtoja mistä valita. Valinnan mahdollisuus synnyttää samalla tervettä kilpailua palvelujen välille, joka parhaimmillaan näkyy asukkaalle palvelujen saatavuuden ja laadun paranemisena.

Usein tarvittavia lähipalveluja tulee olla riittävästi. Asiakaslähtöisyyteen liittyy myös mahdollisuus valita eri palvelujen ja palvelun tarjoajien välillä. Kun on määritelty tietyt rajat mitä esimerkiksi palvelu voi maksaa, asiakas voi itse valita palvelun sieltä mistä sen saa nopeimmin, kätevimmin, ja laadukkaimmin. Työkyvyttömyyden ehkäisyyn on panostettava, ja mahdollisuutta osa-aikaiseen työhön on sujuvoitettava.

6) Suhtaudun varauksella reseptittömien lääkkeiden siirtämisessä elintarvikekauppoihin. Joiltakin osin, esim. osa vitamiineista, sidostarpeista ja maitohappobakteerit voisivat olla sellaisia jotka voisivat mahdollisesti siirtyä, jos sellaiseen päädytään. Kaikki ne lääkkeet kuitenkin, jotka vaativat ammattilaisen ohjausta tai voivat olla potentiaalisesti vaarallisia käyttäjille ei pitäisi myydä ilman riittävää lääkehoidon osaamista.

7) Nykyiset koulutusmäärät vaikuttavat olevan varsin kohdillaan. Tarvittaessa tilanteen muuttuessa täytyy olla valmis arvioimaan opiskelijamääriä uudelleen.

8)Korkeakoulujen riittävästä rahoituksesta tulee huolehtia niin että pystytään turvaamaan laadukas opetus ja riittävästi myös perusopetuksessa pienryhmäopetusta. Tutkimus on vähentynyt viime vuosina, mikä on huolestuttavaa. Apurahajärjestelmä tulisi uusia, ja mahdollistaa myös apurahalla elävälle opiskelijalle asianmukainen asema suhteessa sairaus-, ja sosiaaliturvaan. Korkeakoulujen ja työelämän välistä yhteistyötä tulisi myös kehittää ja lisätä niin että koulutus ja työelämän tarpeet kohtaisivat mahdollisimman hyvin.

9) Vastavalmistuneita voitaisiin houkutella kasvukeskusten ulkopuolelle huolehtimalla riittävästä perehdytyksestä, asianmukaisesta työmäärästä, ja riittävästä tuesta ja konsultaatiomahdollisuudesta. Myös joustavalla työnkuvalla, esim mahdollistamalla lyhyempi työviikko sekä asunnon hankinnassa avustaminen. Lisäksi merkittävänä asiana on puolison työnsaanti samalta paikkakunnalta, mikä ei välttämättä ole kuitenkaan yksinkertaista. Lasten päivähoitojärjestelyt ja koulut merkitsevät myös perheellisten kohdalla.

Tiina Tuomela, Kristillisdemokraatit, Uusimaa

1) Olen ammatiltani lastentautien erikoislääkäri. Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi 2 jo täysi-ikäistä lastamme ja koiramme Ria. Lähdin politiikkaan kuntavaaleissa 2012 ajatuksella, että yhteiskunta kaipaa muutosta. Olen tällä hetkellä Vantaan KD:n 1. varavaltuutettu sekä lasten ja nuorten valtuutettu. Luottamustoimia on kertynyt matkan varrella runsaasti sekä puolueen piirissä että muutenkin. Lähellä sydäntäni on VAHTI ry (Vantaan asunnottomien hyvinvoinnin tuki ry), jonka hallituksen puheenjohtajana toimin. Ko. järjestö auttaa vähäosaisia mm. ruokajakoa järjestämällä.

2) Haluan viedä juuri arjen asiantuntemusta päätöksentekoon. Pitkään politiikassa olleet herkästi vieraantuvat arjesta ja uskoisinkin, että ruohonjuuritason tieto auttaa tekemään toimivampia päätöksiä. Ajan myös mm. matalapalkka-aloille arvostusta, joka näkyisi myös palkkatasossa.

3) Lähipalvelujen ja ennaltaehkäisyn korostaminen/turvaaminen. Tuleva SOTEE-uudistus on mahdollinen väylä terveydenhuollon rakenneuudistukseen. Resursseja terveydenhuoltoon, erityisesti ennaltaehkäisevään työhön on lisättävä.

4) Peruspalvelut on tuotettava julkisesti lähipalveluina. Yksityispuoli on kuitenkin yhteistyökumppanina tärkeä. Tällä hetkellä esim. lapsipotilaiden päivystyskäyntejä on runsaasti yksityispuolella. Jos kaikki nämä korvakipuiset ym. yhtäkkiä päätyisivät päivystyspoliklinikoille, ruuhka olisi mahdoton. Kaikilla alueilla kilpailutus ei ole hyväksi. Esim. vammaispalveluissa moni hyvä, mutta pieni toimija, ei pysty toimimaan suurteen konsernien rinnalla.

5) Lähellä ihmistä peruspalvelut esim. neuvola. Neuvolajärjestelmä ulotettaisiin myös työikäisiin ja senioreihin, mutta myös työttömien terveystarkastukset olisivat käynnissä. Lähipalvelu tarkoittaisi helpon matkan päässä olemista (eli yhdellä julkisella kulkuvälineellä tai kävellen tavoitettavissa). Lääkäriin pääsisi 2vi sisällä ei-kiireellisissäkin tapauksissa. Ennaltaehkäisy ja oikea-aikainen hoito toimisivat.

6) Joitain lääkkeitä voi vapauttaa kauppoihin, kuten on jo tehtykin, mutta on huomioitava, että esim. särkylääkkeidenkin sivuvaikutukset joskus saattavat olla yllättäviä. Pieniä sivuapteekkeja (farmaseutti paikalla) voisi toimia kyläkauppojen yhteydessä, jolloin apteekki olisi osa lähipalvelua.

7) Koulutusmäärien lisäys ei poista terveydenhuollon ongelmia. Liika koulutusmäärien kasvu heikentää helposti opetuksen tasoa ja yksilöllisyyttä. Terveydenhuollon alojen houkuttelevuutta pitää lisätä muilla keinoin esim. palkkapolitiikalla.

8) Korkeakouluista supistetaan koko ajan, ja se on väärin. Sama supistus näkyy ammattikorkeakouluissa. Opetuksen ja tutkimuksen taso huononevat rahoituksen puutteessa. Eli tähän täytyy jatkossa puuttua.

9) Pitää löytyä töitä puolisollekin. Houkuttelevuutta lisäisi myös hyvät asuntomahdollisuudet sekä hyvä päivähoito- ja koulujärjestelmä. Sekä joustavat kulkuyhteydet. Ylipäänsä työn houkuttelevuutta lisää mahdollisuus suunnitella omaa työtään.

Sirpa Pursiainen, Kristillisdemokraatit, Pirkanmaa

1) Olen Sirpa Pursiainen, ehdolla numero 14 Pirkanmaalta. Olen yhteiskuntatieteiden maisteri ja omaan lähihoitajan, sosiaalityöntekijän ja opettajan pätevyyden. Toimin vuonna 2011 liikkuvana hallitusneuvottelijana ja valmistelin myös puolueen hyvinvointipoliittiset kirjaukset. Työskentelen sosiaali- ja terveysalan opettajana Tampereen seudun ammattiopisto TREDU:n Ylöjärven toimipisteessä. Olen myös kirjailija, olen kirjoittanut mm. kirjan Lähihoitajana yhteiskunnassa ja Ammattilaisen ABC.

Toimin Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä Tampereen kaupungin avopalvelujen johtokunnan jäsenenä. Työkokemusta löytyy mm. sosiaalityöntekijänä, yrittäjänä ja lähihoitajana. Olen työskennellyt ulkomailla, matkustanut yli 40 maassa ja omaan paljon ystäviä ympäri maailmaa. Vapaa ajalla kirjoittamisen lisäksi maalaan öljyväreillä, liikun luonnossa (urheillen, marjastaen, sienestäen). Avantouinti ja hiihto rentouttavat talvella.

2) Tunnen sosiaali- ja terveysalan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän sekä hoitoalan työtilanteen. Vanhuspalvelulakiin on saatava minimihenkilöstön mitoitukset koskien laitoshoitoa ja kotihoitoa. Sote uudistuksessa tulee huomioida toimivat hoito- ja palveluketjut ja mallintaa ja levittää hyviä käytänteitä. Rakenteiden ja byrokratian sijaan ihminen tulee saada sosiaali- ja terveydenhuollon keskiöön ja mahdollistaa hyvän työskentelyn edellytykset työntekijöille. On tärkeää äänestää näiden asioiden asiantuntijaa kansanedustajaksi.

3) Painopisteen saaminen varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisevään työhön. Terveydelle haitallisten elintapojen vähentäminen inhimillisen kärsimyksen sekä terveydenhuollon julkisten kulujen vähentämiseksi. Palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden varmistaminen, perusterveydenhuollossa lähipalvelujen säilyttäminen. Heikoimmassa asemassa olevien palvelujen ja hoidon turvaaminen (huonokuntoiset ikäihmiset, omaishoito, lastensuojelu, mielenterveyskuntoutus, vammaiset). Perheiden ja heidän hyvinvoinnin tukeminen.

4) Erityisryhmien palvelujen kilpailutus tulisi jättää kilpailutuksen ulkopuolelle. Kilpailutuksessa tulee antaa laadulle rahaa vahvempi painoarvo. Yksityiset palvelut lisäävät palvelutarjontaa, mutta niille ei tule antaa monopoliasemaa. Vastuu laadun valvonnasta säilyy aina kunnalla ja valvontaa tulee tehdostaa.

5) Hoito- ja palveluketjut olisivat toimivat asiakkaan näkökulmasta. Vastuut ja hoidon sekä palvelun kriteerit olisi selkeästi kuvattu ja asiakkaalla olisi aina tiedossa, kuka vastaa hänen palveluistaan ja hoidostaan. Asiakas saisi oikea aikaisesti tarvitsemansa palvelun/hoidon. Laitostasoinen hoito tulee turvata sitä tarvitseville. Henkilöstömitoitukset olisivat sellaiset, että se mahdollistaa hyvän ja laadukkaan hoidon sekä sen, että henkilöstö kykenee ottamaan vastuun asiakkaan tilanteesta kokonaisvaltaisesti ja kykenee kohtaamaan asiakkaan aidosti. Suurin huoleni henkilöstömitoituksissa koskee tällä hetkellä vanhustenhuoltoa ja lastensuojelua.

6) Itse näen lääkkeiden myynnin keskittämisen apteekkeihin olevan turvallisin ratkaisu. Reseptilääkkeet yhdessä reseptivapaiden lääkkeiden kanssa voivat aiheuttaa ei-haluttuja tuloksia.

7) Ehdottomasti tulemme tarvitsemaan lähivuosina lisää lähihoitajia ja sairaanhoitajia. Koulutusta tulee kehittää yhä enemmän työelämälähtöiseksi. Esimerkiksi suun terveydenhuoltoa ei opiskella tällä hetkellä juurikaan ennen kolmatta vuotta lähihoitajaopinnoissa. Näin ollen aikaisempi vuoden täsmäkoulutus tähän työhön toimi kustannustehokkaammin kuin nykyinen koulutus.

8) Uskon, että kun koulutusta kehitetään työelämälähtöisemmäksi, pärjätään nykyisellä rahoituksella.

9) Nuorten oppisopimuskoulutuksen kautta on saatu houkuteltua opiskelijoita jäämään omalle kotipaikkakunnalleen töihin.

Hanna Tainio, SDP, Pirkanmaa

1) Olen Hanna Tainio 54-vuotias tamperelainen lääketieteen tohtori ja urologian dosentti,kirurgian, urologian ja hallinnon erikoislääkäri sekä kansanedustaja. Olen työskennellyt terveyskeskuksessa, alue-, keskus- ja yliopistosairaalassa. Olin myös kymmenen vuoden ajan kirurgian apulaisopettaja. Viimeisin tehtäväni on TAYS:n hallinnossa asiantuntijaylilääkärin tehtävä, josta jäin virkavapaalle neljä vuotta sitten, kun minut valittiin eduskuntaan.

Politiikassa olen ollut mukana jo opiskeluajoista. Olen seitsemättä kautta valtuutettu Tampereella. Olen ollut myös valtuuston, maakuntavaltuuston ja Reumaliiton valtuuston puheenjohtaja sekä Kuntaliiton valtuuston varapuheenjohtaja. Eduskunnassa olen ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen sekä mm. Munuais- ja maksaliiton ja elinsiirtopotilaiden edunvalvontaryhmän puheenjohtaja sekä SDP:n terveyspoliittisen työryhmän puheenjohtaja. Olen RAY:n hallituksen puheenjohtaja ja jäsenenä parlamentaarisessa monikanavarahoitusta uudistavan työryhmän jäsenenä. Pidän edelleen urologin yksityisvastaanottoa.

2) Minulla on yli 30 vuoden kokemus lääkärin työstä terveyskeskuslääkäristä yliopistosairaalan ylilääkäriksi sekä yliopistossa tutkijana ja opettajana. Lähes yhtä pitkään olen ollut mukana politiikassa monissa vastuullisissa tehtävissä. Tunnen hyvin terveydenhuollon järjestelmät ja lainsäädännön. Olen ollut keskeisesti mukana sote-uudistuksen valmistelussa.

3) SDP:n keskeisiä terveyspoliittisia tavoitteita ovat vahvan ja toimintakykyisen julkisen terveydenhuollon turvaaminen, eriarvoisuuden vähentäminen ja terveyserojen kaventaminen. Tärkein edellytys tälle on, että sote-uudistus saadaan vaalien jälkeen nopeasti uudelleen käyntiin ja viedään maaliin. Kannatamme edelleen kuntayhtymämallia, jossa kansalaiset saavat tasavertaisesti kaikkialla Suomessa niin perustason kuin erikoistasonkin sosiaali- ja terveyspalvelut saumattomasti yhdeltä kunnalliselta järjestäjätaholta. Eri lähteistä tuleva rahoitus tulee koota järjestäjäalueille, jotta osaoptimoinnista päästään ja järjestäjille tulee parhaat kannustimet hoitaa potilaat kuntoon ilman viivytystä.

Järjestäjävastuun siirtyminen suuremmille toimijoille mahdollistaa sujuvammat palvelut etenkin niille, joilla on laajoja ja monipuolisia palvelutarpeita. Toiminnan täytyy kuitenkin olla asiakaskeskeistä ja palvelujen toiminnallisesta integraatiosta tulee huolehtia. Jotta järjestelmä voi toteuttaa tehtäväänsä terveyserojen kaventamisessa, uudistuksen täytyy myös parantaa palveluiden vaikuttavuutta sekä yhdenvertaisuutta palveluiden saatavuudessa: palvelut tulee säilyttää lähellä ihmisiä ja hoitojonot on purettava.

Suuri osa suomalaisten terveyseroista syntyy kuitenkin sote-kentän ulkopuolella. Terveyserojen kaventaminen edellyttääkin siten myös yleistä hyvinvointia edistävää yhteiskuntapolitiikkaa. Sairauksia ehkäistään ennalta vaikuttamalla mm. työllisyyteen, koulutukseen, tupakan ja alkoholin kulutukseen, ravitsemustottumuksiin, liikuntatottumuksiin ja kaavoitukseen. Lisäksi yhteiskunnan tulojako, verotus- ja maksupolitiikka sekä julkisten varojen käytön kohdentaminen vaikuttavat merkittävästi ihmisten mahdollisuuksiin elää terveellisissä ympäristöissä, viettää terveellistä elämää sekä saada tarvitsemaansa hoitoa ja hoivaa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tuleekin ottaa aikaisempaa vahvemmin huomioon kaikessa yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa. Sekä valtion että kuntien päätöksenteon on perustuttava perusteelliseen terveys- ja hyvinvointivaikutusten väestöryhmäkohtaiseen arviointiin.

Työttömyys on merkittävin sosioekonomista eriarvoisuutta aiheuttava tekijä. SDP on julkistanut 16-kohtaisen työllisyyden tiekartan, joka sisältää keinoja työllisyyden parantamiseksi tulevalla vaalikaudella. Lisäksi on erityisen tärkeää turvata työelämän ulkopuolella olevien terveyttä ja työkykyä edistävät ja tukevat palvelut. Tällä hetkellä työttömien terveystarkastukset eivät toteudu kaikissa kunnissa. Osana työttömän palvelukartoitusta on selvitettävä terveyspalvelujen tarve, ja työttömien terveystarkastuksiin tulisi sisältyä myös systemaattinen mielenterveys- ja päihdearvio.

4) Sote-palveluiden integraation sekä yhdenvertaisuuden toteuttaminen edellyttää, että Suomen terveydenhuolto on jatkossakin ensisijaisesti julkisten tuottajien vastuulla. Julkisia palveluita kuitenkin voi, ja tuleekin täydentää yksityisillä palveluilla. Sote-järjestäjien tehtävä on päättää, missä mittakaavassa näin tehdään. Yksityiset tuottajat voivat toimia myös julkisten palveluntuottajien kirittäjinä ja kannustaa niitä tehostamaan toimintaansa.

Kun Ruotsissa yksityiset tuottajat alkoivat kilpailla samalla viivalla julkisten kanssa perusterveydenhuollossa, palveluiden tarjonta ja käyttö keskittyivät entistä voimakkaammin tiheästi asutetuille, korkeampien tuloluokkien alueille. Lisäksi perusterveydenhuollon yhteistyö niin sosiaalihuollon kuin erikoissairaanhoidonkin kanssa toimii huonosti, ja terveydenhuollon kustannukset ovat jatkaneet kasvuaan. Juuri näitä ongelmia yritämme ratkaista sote-uudistuksella.

5) Sellainen, jossa potilas pääsisi hoitoon lähellä asuinpaikkaansa ilman tarpeetonta viivytystä. Hoitoketjut terveydenhuollon, sosiaalihuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen välillä toimisivat saumattomasti, ja potilaan tiedot tallentuisivat koko maan yhteiseen potilastietojärjestelmään. Terveydenhuollon henkilökuntaa olisi riittävästi, ja se olisi hyvin koulutettua ja osaavaa ja viihtyisi työssään. Potilaalla olisi oikeus valita hoitopaikkansa järjestämisalueen määrittämien terveyskeskusten joukosta. Valintojen tueksi kaikilla olisi mahdollisuus saada kansallisista laaturekistereistä tietoa julkisen terveydenhuollon ja yksityisten ostopalveluiden toiminnan laadusta ja odotusajoista. Yhteinen julkinen järjestelmä palvelisi kaikkia tasavertaisesti, ja työterveyshuolto keskittyisi erityisesti työpaikkakohtaiseen terveyden edistämiseen ja sairauspoissaolojen ennaltaehkäisyyn.

6) Lääkkeiden myynnin tulisi säilyä apteekeilla. Lääketurvallisuuden kannalta on tärkeää, että myös itsehoitolääkkeiden myynnin yhteydessä tarjotaan asiantuntevaa ohjausta ja neuvontaa lääkkeen turvallisesta käytöstä. Ruotsissa lääkkeiden, erityisesti parasetamolin, myynnin vapauttamisesta on seurannut haittojen rajua lisääntymistä, ja nyt parasetamolin myyntiä ollaan jälleen rajoittamassa. Lisäksi itsehoitolääkkeiden myynnin vapautuksella olisi vaikutuksia apteekkien toimintaedellytyksiin. Varsinkin harvemmin asutuilla seuduilla jouduttaisiin miettimään, miten reseptilääkkeiden saatavuus saataisiin turvattua.

7) Liki kolmannes sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä saavuttaa eläkeiän seuraavien kymmenen vuoden aikana. Koulutusmääriä on jo voimakkaasti lisätty, mutta työvoimatarve on väestön ikääntyessä niin suurta, että nuorissa ikäluokissa ei yksinkertaisesti ole riittävästi väkeä sen täyttämiseen. Kaikkia suomalaisia ei voi kouluttaa sote-alalle. Tulemme tarvitsemaan aikaisempaa enemmän työperäistä maahanmuuttoa, mikä puolestaan lisää tarvetta maahanmuuttajien kielikoulutukselle. Lisäksi on aivan olennaista pitää kiinni niistä työntekijöistä, jotka ovat alan koulutuksen saaneet. Tarvitsemme uudenlaisia keinoja niin terveydenhuollon kuin sosiaalialankin työpaikkojen vetovoimaisuuden ja työssä jaksamisen parantamiseksi. Henkilöstöresursseista säästämällä saadaan aikaan vain pakoa alalta. Lääkäreiden koulutusmääriä on lisätty merkittävästi tällä vuosikymmenellä. Jo nyt suurten opiskelijamäärien vuoksi koulutuksen laatu on uhattuna. Lisäystarvetta ei enää ole.

8) Valtiontalouden sopeutustoimet ovat kohdistuneet myös korkeakoulukenttään, ja on selvää, että tämä asettaa korkeakouluille monenlaisia haasteita. Itse toivon, että koulutuksesta ei tarvitsisi enää säästää enempää. Alueellisesti kattava yliopisto- ja ammattikorkeakouluverkko mahdollistaa laadukkaan opetuksen ja korkean koulutusasteen koko maassa. Tämä on sellainen vahvuus, jota tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän. Korkeakoulujen keskinäistä yhteistyötä ja varsinkin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välistä yhteistyötä kehittämällä voidaan helpottaa niiden taloudellista tilannetta ja samalla parantaa ja monipuolistaa itse opetusta. On tärkeää, että yhteistyölle on edellytykset myös lainsäädännössä.

9) Asia on ongelmallinen, koska muut koulutut ihmiset muuttavat pois syrjäseuduilta. Ainoa tapa hoitaa kaikkien kuntien palvelut on tehdä riittävät suuria ja vahvoja tuotantoalueita, jotka hoitavat mm. pienet terveysasemat. Esimerkiksi monessa paikassa riittää, että lääkäri on paikalla muutamana päivänä viikossa. Täten lääkärin työpanos voidaan jakaa. Työssä pitää olla koulutusmahdollisuudet ja seniorien tuki. Jokaisen lääkäri tulisi työskennellä vähintään kuusi kuukautta terveyskeskuksessa, eikä vain niiden. jotka erikoistuvat.

Sirpa Rintala, Perussuomalaiset, Keski-Suomi

1) Olen 60 vuotias pitkän linjan terveydenhuollon ammattilainen; sairaanhoitaja -76 erikoissairaanhoitaja -79. lääketieteen lisensiaatti -94, LT -99 ja anestesiologian erikoislääkäri 2001.

2) Tunnen terveydenhuollon kentän opiskelijasta alkaen. Sairaanhoitajana tein 14 vuoden uran. En vaihtanut ammattia lääkäriksi siksi, että työni hoitajana ei olisi minua tyydyttänyt, vaan nimenomaan siksi, että koin potilastyön erittäin tärkeäksi. Halusin hoitaa potilaita todella kokonaisvaltaisesti ja siksi päätin hakea lääketieteelliseen tiedekuntaan.

3) Laadukaat sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut on turvattava kaikille asuinpaikasta tai tulotasosta riippumatta. Ihmisten eriarvoistaminen on pysäytettävä.

Keinot:

– palvelu- ja rahoitusjärjestelmän uudistamisessa on selvitettävä kaikki vaihtoehdot, jotta tehdään uudistus, mikä takaa 1) palvelut ihmisille 2) todetusti (ei arvellun) kustannustehokkaan tuotantotavan

– päivystysasetus on purettava. Sillä hävitetään tärkeitä palveluita ihmistä läheltä, lopetetaan toimivia ja kustannustehokkaita yksiköitä, tehdään kaikista synnytyksistä riskisynnytyksiä, viedään terveydenhuollon erikoissairaanhoidon työpaikat suuriin keskuksiin.

-vanhuspalvelut toimiviksi: kotona asumiseen riittävästi voimavaroja, omaishoitajien aseman kansantaloudellinen rooli tunnustettava, laitoshoito on säilytettävä, silloin kun kotiavut ja palveluasuminen ovat ihmiselle riittämättömiä palveluita.

– ihmiselle ei voida arvokasta ja kunnioittavaa palvelua antaa, jollei hoitajilla ole mahdollisuutta tehdä työtään kunnolla. Hoitajamäärät ja työolot kuntoon kotimaisin hoitajin.

4) Kyllä. Potilaan/asiakkaan valinnanvapaus hoitopaikkaansa on erinomainen keino nostaa palveluiden laatua. Jos SOTE-rakenneuudistus toteutetaan julkisen järjestäjän ja -tuottajan monopolina, ei ole mitään tarvetta tuottajien kilpailla laadulla. Asiakkaat tulevat joka tapauksessa ja kunnat maksavat automaattisesti oli palvelu sitten mitä tahansa.

5) “Ihminen tietää mihin ottaa yhteyttä, kun apua tarvitsee. Vastaanotolle ja tarvittaessa hoitoon pääsee nopeasti.” Visioni toteutuksesta: Valtio on järjestäjä. Kunnat vastuulliset tuottajat. STM antaa kunnille laatukriteerit hoidolle ja sen saatavuudelle ja antaa kustannusraamin, jolla palvelut tulee tuottaa. Kunnat saavat vapaasti itse valita kustannustehokkaimman tavan millä vaateet täyttävät; itse, yhdessä naapurien kanssa, yhteistyössä yksityisen toimijan kanssa, tai ostean yksityisiltä. Vaativat erikoissairaanhoidon palvelut kunnat ostavat asukkailleen yliopisto- tai keskussairaaloista. Muun yliopistosairaalan toiminnan (koulutus, kehitys, tutkimus) rahoittaa valtio.Näin estetään palveluiden keskittyminen vain suurille paikkakunnille, palvelut ja työpaikat pysyvät lähellä ihmistä.

6) Pitäisin ne apteekissa, josta ne ostetaan enemmän tarpeeseen kuin varalle tai heräteostoksena. Jos särkylääkkeiden käyttö ”arkipäiväistyy” myös haitat lisääntyy. Apteekki tai lääkevarasto tulee löytyä pienemmiltäkin paikkakunnilta.

7) En lisäisi koulutusmääriä ennen kuin selvitetään ja korjataan niitä esteitä miksi jo koulutetut ammattilaiset eivät ole omassa työssään.

8) Korkeakoulujen talouskysymykseen minulla ei nyt ole antaa kantaa.

9) Ehdoton edellytys on estää SOTE-keskittäminen. Kun tuotanto ja järjestäminen annetaan ”leveille hartiolle” on väistämätön seuraus palveluiden keskittäminen. Silloin myös opiskelupaikat keskittyvät isoihin keskuksiin, joissa harjoittelupaikatkin ovat. Nuoret jäävät opiskelupaikkakunnalle työhön. Kun kunnat saavat laajasti tuottaa omat palvelunsa, säilyvät myös eritasoiset hoitopaikat alueilla ja nuorille enemmän harjoittelu- ja työpaikkoja kotipaikkakunnillaan.

Mauno Vanhala, Perussuomalaiset, Keski-Suomi

1) 65-vuotias yleislääketieteen professori, joka on toiminut käytännössä kaikilla terveydenhuollon tasoilla, alkaen näytteenottajasta ylilääkäriksi, johtajaksi ja poliitikoksi. Olen myös Jyväskylän perusturvalautakunnan pj. Olen myös tutkijana kohtuullisen ansioitunut, eli kymmenkunta ohjattua väitöstä lähinnä metabolisen oireyhtymän ja masennuksen alueilta.

2) Minua äänestäessään tietää äänensä menevän kokeneelle käytännön miehelle, joka ajaa SOTE-rakennelakia maaliin.

3) Haluamme taata perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja vanhusten kotihoidon palvelut lähipalveluina. Haluamme taata myös erikoissairaanhoidon säilymisen hyvätasoisena. Ensimmäisenä keinona on monikanavaisen rahoituksen purkaminen ja SOTE-rakennelain vienti maaliin.

4) Terveydenhuollossa voi olla kilpailua, mutta kilpailuttajan pitää olla kyllin iso ja asiantunteva pärjätäkseen monikansallisia yrityksiä vastaan. Tämä tarkoittaa väestöpohjaltaan noin 200.000 asukkaan tuottajia.

5) Yksikanavaisesti rahoitettu integroitu järjestäjä ja tuottaja eriytettynä.

6) Suhtaudun pienellä varauksella esim. parasetamolin myyntiin kioskeissa.

7) Terveydenhuoltoalan koulutusta ei pidä nyt lisätä, vaan kohtaannuttaa sitä tarpeiden mukaiseksi ja toisaalta keskittymällä sote-integraation takia vapautuvan henkilöstön uudelleen koulutukseen. Meillä on huutava pula esim. vanhustenhuollonhenkilöstössä jo 3-4 vuoden kuluttua ja se pahenee jatkossa.

8) Korkeakoulujen rahoitus on edelleen tiukkaa, mutta niin on yleinen taloustilannekin vielä vuosia. Harkitseisin EU:n ulkopuolisille opiskelijoille lukukausimaksuja ja vaatisin että heidän terveydenhuollon vakuutustensa tulee olla voimassa heidän opiskeluaikanaan.

9) Viimeiseen kysymykseen ratkaisuksi harkitseiskn aikaisemmin käytettyjä syrjäseutulisiä palkkaan tai toisaalta syrjäseutuvähennyksiä verotukseen.

Jari-Pekka Kanniainen, Vasemmistoliitto, Oulu

1) Olen 30-vuotias oululainen Vasemmiston ehdokas eduskuntaan. Asun Oulussa ja olen ehdolla Oulun vaalipiirissä. Koulutukseltani olen sosionomi (AMK) eli sosiaalialan asiantuntija, joten sosiaali- ja terveysalan asiat kiinnostavat ja ovat minulle tärkeitä. Työskentelen Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKOssa koulutussihteerinä, joten opiskelija- ja koulutuspolitiikka on minulle erittäin vahva politiikan alue.

2) Haluan kaventaa sukupuolittuneiden alojen välistä palkkaeroa sekä pitää huolta, että julkisiin palveluihin riittää resursseja. Haluan myös lyhennetyn työpäivän kokeiluun jollekin alalle tai alueellisesti. Työntekijöiden hyvinvointi ja työmotivaatio ovat tärkeitä, erityisesti mitä henkisesti raskaammista aloista puhutaan. Ajan talouspolitiikassa velkaelvytystä, jonka avulla investoidaan tie-, raide- ja tietoliikennehankkeisiin, ennaltaehkäiseviin palveluihin, koulutukseen ja tutkimukseen sekä korjausvelan lyhentämiseen.

3) Terveys- ja sosiaalipolitiikassa tavoitteena on talouspolitiikan käännös niin, että valtio tekee muiden investointien ohella myös sosiaalisia investointeja. Suomen tulevaisuutta ratkaisee paljon se, miten hyvin kansa voi. Leikkauspolitiikka ei toimi, eikä tuota hyvää ennaltaehkäisevää hoitoa tai ohjausta eikä todellakaan turvallisia leikkauksia!

4) Hyvinvointipalveluilla ei tule tuottaa voittoa, koska oikeudelliset sopimuskäytännöt maksavat ylimääräisiä euroja, ja ihmisten pahoinvointi lisää yksityisten hyvinvointipalvelujen menekkiä – päinvastoin mitä hyvinvointipalveluiden kansanterveydellinen tavoite on. Pienempiä yksityisiä palveluntarjoajia voidaan ottaa täydentämään julkista tuotantoa, mutta vain turvataksemme ihmisten perusoikeuksien toteutumista (esim. syrjäisemmillä seuduilla), ei koskaan tavoitteena kilpailla julkisten palveluiden kanssa.

5) Julkinen, tarvittaessa täydennettynä yksityisillä, kts. edellinen vastaus.

6) Tätä voisi kokeilla ja tehdä päätös jatkosta kokeilun tuloksiin nojaten.

7) Kyllä, erityisesti lääkäriopiskelijoiden aloituspaikkoja. Myös hyvinvointiteknologian koulutuspaikkoihin sekä tutkimus- ja kehitystyöhön tulee investoida.

8) Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksesta on kokoomusjohtoisen hallituksen aikana leikattu liikaa (n. 12-18 %). Koulutukseen ja tutkimukseen tulee investoida nykyistä huomattavasti enemmän rahaa.

9) Palkalla, paremmilla työehdoilla. Kouluttamalla sosiaali- ja terveysalan osaajia ja asiantuntijoita muuallakin kuin isoissa kaupungeissa.

Juha Richter, Kristillisdemokraatit, Oulu

1) Olen 30-vuotias lääkäri, kirjoitan tällä hetkellä väitöskirjaa ensihoitolääketieteistä, toimin yrittäjänä ja päivystyslääkärinä.

2) Halun puolustaa ja kehittää terveydenhuoltoalalla työskentelevien työolot. Olen kansainvälisesti kokenut ja tuon paljon uusia ideoita mukanani.

3) Tasa-arvoistaminen on tärkeä tavoite. Esimerkiksi Utsjoen Nuorgamin kylästä seuraava erikoissairaanhoidon päivystyspiste on n. 500 km tai 6 tunnin ajomatkan etäisyydessä. Meidän tulisi esimerkiksi käyttää yhä enemmän etäyhteyksiä terveydenhuollossa, jotta myös kasvukeskuksien ulkopuolella asuvien suomalaisten terveys on taattu.

4) Rajoitetusti terveydenhuollossa tarvitaan kilpailua, jotta tehokkuus nousee. Olen opiskellut myös Saksassa, jossa tehostamispaine on hyvin kova, enkä haluaisi mennä niin pitkälle kuin siellä: Saksassa 3 minuutin vastaanottoajat yleislääkärillä ovat hyvin yleisiä.

5) Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä, joka tilaa osa palveluista yksityisiltä terveydenhuollon tuottajilta.

7) Joillakin aloilla pitäisi, joillakin ei.

8) Meidän tulisi panostaa koulutukseen ja tutkimukseen, jotta Suomi menestyy. Esim. bioteknologia ja farmakologia ovat aloja, jotka tulevat olemaan taloudellisesti tärkeitä tulevaisuudessa. Suomen tulisi olla edelläkävijä, esim. elinkaarimallin avulla.

9) Hyvällä tuella, hyvillä asumismahdollisuuksilla ja hieman paremmalla palkalla.

Antti Liikkanen, SDP, Lappi

1) Olen 68-vuotias, työelämässä jatkava erikoislääkäri, viiden lapsen (20-39) isä ja kahden lapsenlapsen pappa.Työni olen tehnyt Etelä-Suomessa 1960-75 ja Lapissa 1976 alkaen, politiikassa olen ollut SDP) 1987 alkaen. Olen ollut sekä HYY:n edustajiston että HY:n Lääketieteen kandidaattiseuran toimija, sittemmin Duodecim-seuran ja SLL:on luottamushenkilö ja Akavan pääluottamusmies.

2) Tunnen sairauksien hoidon olemuksen varsin perusteellisesti (yleissairaalalääkäri koko ammattiuran ajan), tunnen poliittisen päätännän erittäin hyvin (kunta-, maakunta-, valtakunta- ja EU-päättäjänä).

3) SDP:n lähtökohta on yksilö ja hänen mahdollisuutensa yhdellä ovenavauksella (avaajana joko hän itse tai palveluntuottaja) mukaan koko pakettiin, Nuorgamista Malagaan. Verkon on oltava avoin ja se on rahoitettaa yhdestä putkesta, solidaarisesti.

4) Monituottajat. Kilpailu julknen/yksityinen on erittäin vaikea hallittava ja riskit on kyettävä näkemään ja ehkäisemään.

9) Hoitohenkilökunnan jatko- ja täydennyskoulutus on lähes hoitamatta.

Korkeakoulujen talous on riippuvainen koko maan (ja EUY:n) taloudesta.

Hakemutuminen työhön ”sixpack”´n ulkopuolella on kunkin työpaikan johtamisesta ja houkuttelevuudesta kiinni, hyvää johtamista on vaikea hankkia, mutta se on helppo hävittää.

Pirita Nenonen, Perussuomalaiset, Lappi

1) Nimeni on Pirita Nenonen. Olen 39-v sairaanhoitaja-kätilö. Viimeisin työpaikkani on ollut vanhusten kuntoutuslaitos. Harrastan palapelien rakentamista, lukemista ja käsitöitä. Olen avoliitossa ja perheeseemme kuuluu 4 lasta (17v, 15v ,8v ja 7v). Liikkeellä minut pitää myös Gordonin setterimme. Olen toista kautta Rovaniemellä kaupunginvaltuutettuna ja eduskunnan tasa-arvoneuvottelukunnan jäsen.

2) Päätöksen teossa tarvitaan yli puoluerajojen yhteistyössä työskentelevä henkilö ja sellainen olen. Tärkeintä minulle on asioiden hoito, ei se mitä puoluetta kukainenkin edustaa. Olen rehellinen ja voin vain luvata tekeväni parhaani. Yksin ei siis mitään saa aikaiseksi, mutta parhaansa voi yrittää tehdä vaaliteemojen pohjalta. Vaaliteemoissani tuon esille myös opiskelijan oikeuden opintotukeen riippumatta asuinpaikasta tai vanhempien tuloista. Kotoa pois asuvalle tulee opintotuen lisäksi antaa tukilisä sekä asuntotuki.

3) Puolueen keskeinen sanoma on, että terveyspalvelut on taattava kaikille asuinpaikasta riippumatta ja inhimillisen matkan päässä saavutettavissa.

4) Mielestäni terveys ei saa olla bisneksen kohde. Yksityistä palvelua voi olla julkisen täydentävänä palveluna.

5) Toimiva avoterveydenhuolto päihde ja mielenterveyspuolella. On pyrittävä kotihoitoon mahdollisuuksien mukaan ja huolehdittava vanhuksen kokonaisvaltaisesta turvallisesta hoidosta ( ympäristön turvallisuus mukaan lukien), laitoshoitoa ja palveluasumista tulee olla sopivassa määrin. Terveyspalveluja vauvasta vaariin terveydenhoitopisteistä, jotka voisivat olla esim. kyläkoulun yhteydessä tai liikkuvassa mobiiliversiossa.

6) Mielestäni lääkkeiden myynti tulee olla aina apteekissa. Suomessa on hyvä saavutettavuus apteekkipalveluissa ja aina on lääkkeistä tietävä, joka osaa katsoa lääkkeiden yhteensopivuuden ja opastaa oikeanlaisen käytön.

7) Mielestäni tällä hetkellä koulutetaan tarpeeksi terveydenhuollon henkilöstöä. On huolehdittava siitä, että työttömyys ei alalla pääse nousemaan liian suureksi. On hyvä ettei kouluteta ammattia jossa joutuu olemaan työttömänä.

8) Koulutuksesta on viime aikoina säästetty liikaa ja siitä ei voida enää säästää. Hyvä koulutus takaa ammattitaitoiset ihmiset alalle kuin alalle. Koulutukseen tulee satsata.

9) Monelle on tärkeää, että on vakituinen työ tai muutoin pitkä työsopimus, kuntien peruspalvelujen ylläpitäminen on myös tärkeää jolloin halukkuus muuttaa lisääntyy.

Satu Pietilä, Keskusta, Satakunta

1) Olen 33.v. yo-tradenomi ja osastovastaava kaupan elintarvikepuolelta. Olen parisuhteessa Turkin ja Suomen kaksoiskansalaisuuden saaneen yrittäjän kanssa. Perheeseemme kuuluvat hänen aiemmasta liitostaan olevat 12 ja 15 vuotiaat lapset. Lähdin mukaan politiikkaan vuonna 2008 kuntavaaleista. Toimin Satakunnan maakuntahallituksen yhteistyöryhmän pj., keskustan puoluevaltuuston jäsenenä, Rauman keskustan kunnallisjärjestön pj., Rauman Energia Oy:n hallituksen jäsenenä sekä työpaikallani työsuojeluvaltuutettuna. Harrastan kuntosalia, juoksemista ja lukemista.

2) Olen sosiaalinen ja helposti lähestyttävissä oleva energinen persoona, joka haluaa laittaa Suomen asiat parempaan kuntoon. Minusta kaikki lähtee perheistä ja lastemme ja nuortemme hyvinvoinnista. Haluan tuoda päätöksentekoon tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja turvallisuutta edistäviä näkökulmia. Meillä esimerkiksi tällä hetkellä ei ole huomioitu päätöksenteossa yksineläviä. Terveydenhuollossa keskeistä on ennaltaehkäisevän hoidon, kouluterveydenhuollon, työterveyshuollon sekä lastensuojelun resurssien lisääminen tällä hetkellä kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa.

3) Kansalaisten on päästävä asuinpaikasta riippumatta lääkäriin nopeasti ja kohtuullisen matkan päässä. Väestöryhmien välisiä terveys- ja hyvinvointieroja on kavennettava. Sosiaali- ja terveyspalvelujen pitää pelata nykyistä paremmin yhteen. Painopistettä on siirrettävä perustason palveluihin, terveyden edistämiseen ja ongelmien ehkäisyyn. Tämän vuoksi sote-uudistus pitää saada maaliin. Sote-palvelujen rahoitusta pitää yksinkertaistaa ja selkiyttää kohti yksikanavaisuutta. Palveluissa pitää asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia lisätä.Tietojärjestelmät pitää saada toimiviksi ja työntekijöiden aikaa vapauttaa näin asiakkaiden kohtaamiseen. Yksi yhteensopiva sote-palveluväylä on otettava käyttöön viimeistään 2019.

Keinot millä tavoitteisiin päästään: Nykyinen kasvukeskuksiin keskittävä politiikka on lopetettava. Palvelut tulee turvata maaseudulla asuvillekin. Tuottavuutta parantamalla voidaan luoda edellytykset perusterveydenhuollon palveluiden saatavuuden parantamiseksi. Palvelun tuottajien välinen reilu kilpailu on hyvästä tehokkuuden ja tuottavuuden parantamiseksi. Kansalaisten valinnanmahdollisuuksia on lisättävä palvelusetelijärjestelmiä hyödyntämällä. Keskeistä Sote-uudistuksessa on yhdenvertaisuuden, asiakaslähtöisyys ja laatu.

4) Minusta terveydenhuollossa tulee olla tervettä ja reilua kilpailua palveluiden tuottajien välillä. Molempia tarvitaan niin julkista kuin yksityistäkin puolta.

5) Unelmien terveydenhuoltojärjestelmä on sellainen, missä tiedonkulku toimii ja yhteiset järjestelmät ovat käytössä eri toimijoiden välillä. Perusterveydenhuollon palvelut ovat saatavilla läheltä silloin kuin tarvitsee ja ne ovat laadukkaita tuottajasta riippumatta.

9) Vastavalmistuneita voitaisiin houkutella parhaiten tarjoamalla toistuvien määräaikaisten työsuhteiden sijaan vakinaisia virkoja sekä monipuolisia työtehtäviä. Nollatuntisopimukset tulisi kieltää kokonaan ja on hirvittävän väärin, että juuri kuntasektorilla näitä määräaikaisia työsuhteita toisensa perään viljellään eniten! Siihen tulee saada muutos.

Kim Berg, SDP, Vaasa

1) Olen Kim Berg, 40-vuotias naimisissa oleva perheenisä Vaasasta. Ammatiltani olen röntgenhoitaja ja toimin tällä hetkellä Tehyn päätoimisena pääluottamusmiehenä Vaasan keskussairaalassa. Olen ensimmäistä kautta Vaasan kaupunginvaltuustossa ja yhden valtuustokauden jälkeen nyt toista kautta Tehyn hallituksessa.

2) Minulla on takana toistakymmentä vuotta päättäjänä erinäisissä luottamustehtävissä. Varsinkin nyt, kun sosiaali- sekä terveyssektori on suurten rakennemuutosten edessä, tarvitaan päättäjiä joilla on laaja näkemys sekä kokemus sote-sektorilta päätöksenteon tukena.

3) Kaventaa eriarvoistumisesta johtuvia terveyseroja. Sosiaali- ja terveyspalveluita uudistettaessa huomio on keskitettävä yhteisten palveluiden laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen. Uudistuksen tavoitteena on vahva ja toimintakykyinen, kaikkien luottamusta nauttiva laadukas julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto, jota yksityisen sektorin ja järjestöjen palvelutuotanto täydentävät.

Epäterve sosiaali- ja terveyspalvelujen monikanavarahoitus on purettava ja voittoa tavoittelemattomien toimijoiden asemaa palveluiden tuottajina vahvistettava.

Puuttua lisääntyviin mielenterveyden ongelmiin. Hoitoon pääsyä ja työhön paluun mahdollisuuksia on parannettava.

Tukea omaishoitajien työtä. Omaishoitajien oikeusturvaa, palveluja ja tuen saatavuutta on parannettava uuden omaishoitolain myötä. Työelämän joustoja tulee kehittää siten, että yhä useammalla omaishoitajalla on mahdollisuus yhdistää työtä ja omaisensa hoitoa.

Parantaa sote-palveluiden vaikuttavuutta. Sosiaali- ja terveyspalveluita uudistettaessa huomio on keskitettävä yhteisten palveluiden laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen.

Kannustaa uuden teknologian nopeaan käyttöönottoon ja soveltamiseen koko yhteiskunnassa. Tuottavuushyödyt on maksimoitava nopeasti ja täysimääräisesti – niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla.

4) Terveydenhuoltopalvelut tulee rakentua vahvan ja toimintakykyisen julkisen sektorin pohjalle, jota tukevat osaltaan yksityisenpuolen sekä kolmannen sektorin toimijat. Julkista sektoria ei tule asettaa kilpailuosapuoleksi yksityisen sektorin toimijoiden kanssa.

5) Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon perusteettomat raja-aidat olisivat poissa ja palvelut olisi järjestetty käyttäjien lähtökohdista. Monikananavainen rahoitus olisi purettu ja olisi ainoastaan yksi rahoituskanava. Palvelujen laatu olisi tärkein palvelujen kehittämistä ohjaava tekijä.

6) Olen avoin asian selvittämiselle. Mikäli tällaiseen mentäisiin, tulee myyntipaikoissa olla asiantuntevaa terveydenhuoltoalan koulutettua henkilökuntaa töissä

7) Koulutusmäärien lisääminen itsetarkoituksena ei ole järkevää. Koulutuksen pitää perustua todelliseen tarpeeseen. Koulutusta ei tule lisätä sillä verukkeella että saataisiin halvemmalla palkattua terveydenhuollon ammattilaisia.

8) Korkeakouluilla, kuten myös muilla sektoreilla, ei tule olemaan tulevaisuudessa helppoa taloutensa suhteen. Korkeakoulurakenteiden läpikäyminen ja yhteistyö työnantajatahojen sekä myös terveysalan järjestöjen kanssa on ehdottoman tärkeää, jotta Suomelle elinehtona oleva korkeatasoinen koulutusjärjestelmä voidaan taata myös tulevaisuudessa.

9) Hyvällä palkalla, hyvillä työehdoilla ja työeduilla, mahdollisuudella vaikuttaa työntekemiseen sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvillä tekijöillä.

Antti Kivelä, Keskusta, Savo-Karjala

1) Olen Antti Kivelä, rytmihäiriöistä vastaava apulaisylilääkäri Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Olen Kuopion Keskustan puheenjohtaja, Keskustan Pohjois-Savon piirin varapuheenjohtaja ja puoluevaltuuston jäsen. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kolme aikuistunutta lasta. Harrastukseni ovat karate ja ratsastus, kielet ja kirjallisuus.
2) Terveydenhuoltoalan opiskelijan kannattaa äänestää ”alan miestä” siksi, että sote-järjestelmän työtekijöiden ääni kuuluisi eduskunnassa. Erityisesti nyt pitää kansanedustajien joukosta löytyä asiantuntemusta, kun uutta järjestelmää luodaan. Olen monen muun lääkärin tapaan aloittanut työelämäni perushoitajan (tuolloin nimellä ”apuhoitaja”) ja sairaanhoitajan sijaisuuksissa, ja kulkenut urani aikana terveyskeskuksen ja keskussairaalan kautta nykyiseen tehtävääni yliopistosairaalassa.

3) Keskustan tärkeimmät terveyspoliittiset tavoitteet ovat:
– sote maaliin. Perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja vaativan sosiaalitoimen yhdistävät tuotantorakenteet hävittävät hoitoa haittaavia rajapintoja, helpottavat tiedonkulkua ja parantavat hoidon saatavuutta – tietysti edellyttäen että uudistus tehdään asiantuntijoita kuunnellen.
– soten rahoituksen korjaaminen mahdollisimman lähelle yksikanavaista rahoitusta. Tällä saataisiin koordinoidumpaa varojen käyttöä, ja esim. saataisiin näkyväksi hoidon odottamisen kustannukset. Nyt työnantaja ja Kela rahoittavat sairaslomia mutta eivät voi nopeuttaa hoitoon pääsyä joka on kuntien ja kuntayhtymien maksamaa toimintaa.

4) Terveydenhuollon tulee jatkossakin olla pääsääntöisesti julkisen sektorin verorahoitteista toimintaa. Tämä malli on osoitetusti kustannustehokkainta ja sosiaalisesti oikeudenmukaisinta. Yksityinen sote-palvelu voi olla täydentävänä rakenteena olemassa. Terveydenhuolloin kilpailua on jo nyt olemassa julkisen rakenteen sisälläkin: esimerkiksi johtamani KYS-Sydänkeskuksen rytmihäiriötoiminta kilpailee laadulla ja tarjonnan nopeudella muiden yliopistosairaaloiden rytmihäiriötoiminnan kanssa. Näin pienessä maassa ei yksityinen vastaava toiminta ole taloudellisesti kannattavaa (= ei sisällä mahdollisuuksia kerman kuorintaan).

5) Ideaalisessa suomalaisessa järjestelmässä painotus on lähipalvelussa, johon on joustavasti ja viiveettä saatavilla kaikkien erikoisalojen konsultaatiot. Omalle lääkärille pääsee koko maassa kolmen päivän kuluessa. Potilas voi listautua kenen yleislääkärin listalle hyvänsä, normaali lista olisi väestön hoidontarpeesta riippuen 1800-2300 asukasta. Palvelu kattaa koko maan. Sijaistuksista on huolehdittu. Luodaan henkilökohtainen Terveystili, johon jokainen kansalainen voi koota itseään koskevan terveys- ja sosiaalipalvelutiedon. Väestön koulutuksella lisätään kansalaistaitoja terveen elämän ja liikunnan ylläpitoon. Erityisesti lasten, nuorten ja perheiden tueksi on liikunnan, ravinnon ja elämänhallinnan tukea yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja urheiluseurojen kanssa.

6) Lääkkeet, niin reseptilliset kuin reseptivapaatkin tulee pitää apteekkitavarana. Suomessa on toimiva ja kattava apteekkijärjestelmä eikä sitä kannata horjuttaa.

7) Terveydenhuoltoalan koulutusmääriä pitää mitata samoin kuin minkä tahansa muunkin koulutusalan ja pyrkiä tasapainottamaan koulutusmäärät tarpeeseen sopivaksi. Useissa terveydenhuollon toimipisteissä ja toimintatavoissa ei kyse ole varsinaisesta henkilöstön puutteesta vaan paikan houkuttelevuuden puutteesta ja johtamisen ongelmista.

8) Korkeakoulujen rahoitusjärjestelmän muuttaminen on mielestäni ollut epäonnistunut uudistus. Erityisesti perustutkimuksen tulevaisuus on uhattuna, kun rahoitusta joudutaan kaapimaan maailmalta sen sijaan että aiempaan tapaan olisi ylläpidetty vahvaa valtion pohjarahoitusta. Pelkästään teollisuuden tilaustutkimukseen tuijottaminen romuttaa vapaan innovaation ja pohjatiedon etsimisen. Ammattikorkeakoulujen rahoituksen muuttaminen viime vuonna oli varsin huono ratkaisu. Nyt 85% rahoituksesta tulee suoritettujen tutkintojen ja opintopisteiden perusteella. Jos halutaan tutkintoja, saadaan tutkintoja, mutta laatua ja osaavia ammattilaisia ei saada, kun laatua ei millään tavalla vaadita eikä seurata. Tässäkin olisi parempi riittävä perusrahoitus kun tiedetään paljonko esim. 4 vuoden koulutus insinööriopinnoissa maksaa, ja ne valmistuvat, jotka tekevät riittävän lujasti töitä, oppilaitos voisi saada bonuksen työelämään sijoittuneiden osuuden myötä.

9) Koko maan pitäminen asuttuna on minulle itseisarvo ja Keskustan yhteiskuntapoliittinen tavoite. Verotuksellisin ratkaisuin ja aluepoliittisin tuin voidaan saada työhön lähtö houkuttelevaksi muuallakin kuin muutamassa suuressa kaupungissa. Elämänlaatuseikat tulevat nousemaan merkittäviksi, vrt. esim. liikenteeseen tuhlattu aika pääkaupunkiseudulla.

Kommentointi on suljettu.