07.01.2010 | LAUSUNTO SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE TERVEYDENHUOLLON AMMATTIHENKILÖLAISTA ANNETUN ASETUKSEN (564/1994) MUUTTAMISESTA

Suomen Medisiinariliitto ry (SML) kiittää mahdollisuudesta lausua terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen muuttamisesta ja ilmaisee kantansa kaikkien suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden puolesta kattojärjestön ominaisuudessa. SML on kiistatta asiantuntija arvioimaan asetusmuutoksen vaikutuksia vastavalmistuviin lääkäreihin, joiden työelämään siirtymistä asetusmuutos voimaan tullessaan hankaloittaisi. SML edustaa kaikkia Suomen noin 3800 lääketieteenopiskelijaa. Kunnioittavasti lausumme seuraavaa:

SML vastustaa asetusmuutosesitystä perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen (PTL) terveyskeskusosuutta (9 kk) suorittavien lääkäreiden työskentelyoikeuden rajaamisesta suoraan työ- tai virkasuhteeseen kuntaan tai kuntayhtymään. SML torjuu myös esityksen perusterveydenhuollon lisäpätevöitymisvaiheen yksittäisen työjakson vähimmäispituuden pidentämistä yhdestä kolmeen kuukauteen. Sen sijaan olisi luontevampaa rajoittaa työpaikkojen lukumäärää. SML vaatii myös, että täysin ulkoistetut terveysasemat on jätettävä asetusmuutoksen ulkopuolelle ja hyväksyttävä PTL-vaiheen koulutuspaikaksi nykyiseen tapaan.

Asetusmuutosta ehdotetaan voimaantulevaksi vuoden 2010 maaliskuussa siten, että koulutusvaiheessa olevien osalta mahdollistettaisiin tietty siirtymäaika. SML vaatii, että asetus vahvistettaessaan astuisi voimaan 1.1.2011.

Terveyskeskustyötä tulee tehdä aidosti houkuttelevammaksi kehittämällä koulutusta ja perusterveydenhuollon toimivuutta. SML haluaa osallistua perusterveydenhuollon kehittämiseen, jotta se olisi jatkossakin nuoria lääkäreitä houkutteleva työpaikka. Mielestämme asetusmuutoksessa ehdotetut rajoitukset eivät ole oikea viesti vastavalmistuneelle lääkärille, ja toteutuessaan ne tulevat entisestään vähentämään kiinnostusta terveyskeskustyötä kohtaan.

Perusterveydenhuollonlisäkoulutuksen työskentelyoikeuden työnantajan rajaaminen

SML paheksuu Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) muistion yleistä sävyä, jossa rinnastetaan ammatillisen pätevyyden hankkinut, peruskoulutuksensa suorittanut lääketieteen lisensiaatti, valmistunut lääkäri, opiskelijaksi. Asetusmuutosta perustellaan koulutuksellisilla näkökulmilla, joten edellä mainitun aliarvioivan rinnastuksen tarkoituksena lienee yritys tukevoittaa PTL-vaiheen lääkärin asemaa ”opiskelijana”. Lääketieteen lisensiaatti on suorittanut 360 opintopisteen laajuisen ylemmän korkeakoulututkinnon, joka pätevöittää lääkärintehtäviin perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Tästä eteenpäin lääkäri hankkii lisäkoulutusta esimerkiksi erikoistumalla, mikä on käytännössä suurelta osin työntekoa, mutta jota valvoo ja jonka tutkinnot myöntää yliopisto. Samalla tavoin PTL-vaihe on työntekoa. Useimmat lääkärit suorittavat PTL-vaiheen, jotta saisivat nykylainsäädännön mukaisen laillistuksen toimia täysin itsenäisesti lääkärin tehtävissä. Monissa muissa EU-maissa Suomen PTL-vaihetta vastaava kolmivuotinen koulutus on yleislääketieteen erikoistumiskoulutus, ei kaikkien alojen erikoistuville pakollisesti kuuluva jakso.

PTL-vaiheen sitomista kuntatyönantajaan perustellaan muun muassa sillä, että PTL-vaiheen käytännön palvelu on luonteeltaan hyvin itsenäistä ja vastuullista työtä. Yhdymme kuvaukseen työn luonteesta. Sen sijaan ei ole mitään näyttöä siitä, että vuokralääkäriyrityksen kautta työskentelevä lääkäri tiedostaisi vastuunsa heikommin kuin suoralla sopimuksella työskentelevä kollega. Sama periaate koskee myös PTL-kouluttajan vastuuta. Palkan maksavan tahon sijaan kysymys on lääkärikuntaa koskevista eettisistä normeista.

Mikäli STM on huolissaan koulutuksen laadusta, olisi pedagogisesti oikea tapa lähestyä asiaa laatimalla PTL-vaiheelle oma koulutussuunnitelma, jossa määriteltäisiin koulutukselliset tavoitteet ja opetuksen laadunvalvonnan normit. Näin vältettäisiin keinotekoinen yritys vaikuttaa koulutuksen laatuun rajaamalla työnantajatahon valintaa. Asetusmuutosehdotus ei tuo todellisia työkaluja PTL:n koulutuksellisen laadun kehittämiseen tai velvoita työnantajatahoa mihinkään. Sama koskee myös muistiossa mainittua PTL-vaiheeseen osoitettua erityisvaltionosuusrahoitusta (EVO), jonka kohdentumiseen tai oikeaan käyttötapaan asetusmuutosehdotus ei tuo mitään uutta.

Lisäpätevöitymiseen johtavan terveyskeskuspalvelun koulutuksellinen laatu on tällä hetkellä eri puolella Suomea vaihtelevaa palkanmaksajasta riippumatta. Mielestämme perusterveydenhuollon lisäpätevöitymistä tulee pakkotoimien sijaan kehittää uudistamalla koulutuksen sisältöä. Lisäpätevöitymisen laatu on ennen kaikkea riippuvainen koulutuksen sisällöstä eikä palkanmaksajasta. SML ehdottaakin, että perusterveydenhuollon lisäkoulutukseen luotaisiin selvät tavoitteet, joissa määriteltäisiin koulutuksen sisältö ja määrä, ja jokaiselle pätevöitymässä olevalle osoitettaisiin oma ohjaaja. EVO-koulutuskorvausta koulutustukea saava kunta tulee velvoittaa järjestämään tavoitteiden mukaista koulutusta. Lisäpätevöitymisen laadusta ja sen valvonnasta vastaavat yliopistot kuten tähänkin asti. Lisäksi SML kummaksuu STM:n roolia asetusmuutoksen taustalla, kun muutosta perustellaan koulutuksellisilla motiiveilla. Asia kuuluisi täten Opetusministeriön hallinnonalaan.

SML on huolissaan terveyskeskustyön epäsuosiosta. SML uskoo työvoiman liikkuvuuden rajoittamisen entisestään vähentävän terveyskeskustyön houkuttelevuutta ja pahentavan perusterveydenhuollon ongelmia. Jo nyt PTL-vaiheen terveyskeskusvaihetta leimaa pakollisuuden aiheuttama vastareaktio, joka vieroittaa lääkäreitä terveyskeskustyöstä. Rajoittamalla työntekijän oikeutta valita työnantajansa tämä mielikuva vahvistunee entisestään. Vastikään 5. ja 6. vuoden lääketieteen opiskelijoilta on kysytty heidän tulevaisuuden odotuksistaan (Lääketieteen opiskelijoiden tulevaisuuden odotukset, Orion, n=263). Tutkimuksesta selviää, että 67 % vastanneista kokee, että asetusmuutoksen kaltaiset pakkotoimenpiteet vähentäisivät entisestään kiinnostusta terveyskeskustyöhön. Vuokralääkäriyritykset ovat pystyneet tarjoamaan joustavampaa työnkuvaa nuorille lääkäreille, mikä on osaltaan lisännyt kiinnostusta terveyskeskustyöhön.

Pienten ja syrjäseutujen kuntien on ollut vaikea saada lääkäreitä ilman tehokasta rekrytointikoneistoa. Vuokralääkäriyritykset ovat tuoneet näille paikkakunnille lääkäreitä., jotka muuten eivät olisi kenties koskaan edes kuulleet kyseisestä kunnasta. Monet kunnat ovat ulkoistaneet terveysasemiaan tai koko terveyspalvelutuotantonsa vuokralääkäriyritykselle. Näille kunnille asetusmuutos olisi toteutuessaan katastrofaalinen. On myös kohtuutonta, että kunnassa asuva lääkäri ei voisi suorittaa PTL-vaihettaan lähiterveysasemallaan. Myöskään ei voida katsoa, että ulkoistetun terveysaseman tarjoama koulutus ja työskentelyn tuki PTL-vaiheen koulutettavalle olisi millään muotoa heikompaa. SML vaatii, että täysin ulkoistetut terveysasemat on jätettävä asetusmuutoksen ulkopuolelle ja hyväksyttävä PTL-vaiheen koulutuspaikaksi nykyiseen tapaan, kun terveysasema täyttää yliopiston asettamat koulutuskriteerit.

Asetusmuutosehdotuksen muistiossa otetaan kantaa myös ehdotuksen perustuslaillisiin näkökulmiin. Muistiossa todetaan epäsuorasti, että asetusmuutosehdotuksen yhtenä ”tarkoituksena on turvata terveydenhuollon palveluja käyttävien potilaiden oikeuksia sekä heidän terveyttään ja turvallisuuttaan.”. Koska työnantajataholla ei ole merkitystä edellä mainituissa asiayhteyksissä, on tämä perustelu kestämätön.

Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittanut henkilö on yhdenvertaisesti rinnastettavissa muihin akateemisen tutkinnon suorittaneisiin ammattiryhmiin. Lääkärit asetetaan siten valinnanvapautensa puolesta eriarvoiseen asemaan työvoimapoliittisin perustein. SML katsookin asetusmuutoksen rikkovan perustuslain kuudennessa pykälässä säädettyä yhdenvertaisuuden periaatetta.

SML katsoo asetusmuutoksen olevan myös Euroopan Unionin periaatteiden vastainen, koska se rajatessaan työnantajatahon kuntasektorille estää työvoiman vapaata liikkuvuutta.

Palvelujakson pidentäminen kolmeen kuukauteen


SML katsoo, että terveyskeskuslääkärin työtä helpottaa ennen kaikkea paikallisten työtapojen, kollegojen ja potilaiden tunteminen. Täten olisi luonnollisempaa rajata PTL-vaiheen suorituspaikkojen määrää kuin varsinaista minimijakson työaikaa. SML ehdottaa, että minimityöjakson pituus säilytettäisiin ennallaan, ja rajoitettaisiin PTL-vaiheen työpaikkojen määrää neljään.

Asetuksen voimaantuleminen ja siirtymäaika

SML katsoo asetusmuutosehdotuksen aiotun aikataulun olevan kohtuuton, kun suurin osa kevään 2010 aikana valmistuvista lääkäreistä on jo sopinut terveyskeskustyöpaikoistaan ja allekirjoittaneet työsopimuksia. Tämän lisäksi vuoden 2010 aikana valmistuvat kurssit joutuvat eriarvoiseen asemaan tiedekunnastaan riippuen, sillä valmistumisen ajankohta riippuu yliopistosta. Valmistuvissa lääkäreissä heräävää vastareaktiota vähentänee, jos muutokseen varautumiselle jätetään aikaa. Ei ole hyvän hallintotavan mukaista tehdä merkittävällä tavalla ihmisten elämään vaikuttavia päätöksiä kesken lukuvuoden ja valmistumisen. Täten on perusteltua vaatia asetuksen voimaantuloajaksi 1.1.2011.


Jukka Kuokkanen
Puheenjohtaja


TIEDOKSI
Opetusministeriö
Kuopion yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Tampereen yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Suomen Lääkäriliitto
Nuorten lääkärien yhdistys
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
Terveystuottajien palvelut ry c/o Sami Lukkarinen
Kuopion lääketieteenopiskelijat ry
Oulun lääketieteellinen kilta ry
Tampereen lääketieteen kandidaattiseura
Lääketieteenkandidaattiseura
Turun Lääketieteenkandidaattiseura
Medicinarklubben Thorax r.f
Tarton Suomalaiset Lääketieteen Opiskelijat ry

» Takaisin